Café Voltaire -keskustelutilaisuus Rikhardinkadun kirjastossa

KIRJALLISUUSMATKA: "Café Voltaire - tutkimusmatkoja ranskalaiseen, saksalaiseen ja unkarilaiseen nykykirjallisuuteen" torstaina 28.2. klo 18 Rikhardinkadun kirjastossa.

Lotta Kähkönen, Hanna Meretoja ja Hannu Riikonen keskustelevat nykykirjallisuudesta ja Saksan, Ranskan ja Unkarin kirjallisuuksien suhteista. Vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!

Lisätietoja: http://www.goethe.de/ins/fi/hel/ver/fi10580506v.htm

Kirjallisuusilta
to 28.2.2013, klo 18
Rikhardinkadun kirjasto, Rikhardinkatu 3, Helsinki
Tilaisuus on suomenkielinen.
Vapaa pääsy
puh. +358 44 7222704
alexandra.stang@helsinki.goethe.org

Tapahtumasarjan järjestävät:
Institut Francais, Goethe-Institut Finnland, Balassi-instituutti

Arvio Ristiaallokoista Turun ylioppilaslehdessä

Marissa Mehrin arvio Café Voltairen Unkari-osasta julkaistiin Turun ylioppilaslehdessä 31.1.13. Tässä ote:

"Sisarteoksiaan ohuempi kirja on pieni ja paprikainen, mutta ennen kaikkea kunnianhimoinen. Ristiaallokoissa näyttää, että myös pienen kielialueen nykykirjallisuus ansaitsee tulla esitellyksi. Toivon, ettei teos jää Café Voltaire -sarjan viimeiseksi. On tärkeää, että tällainen tieteen yleistajuisen esittämisen perinne jatkuisi."

Samaa mekin toivomme!

Lue koko kritiikki: http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/arviot/kirjat/pieni-ja-paprikainen

Arvostelu Kenen aika? -kirjasta Idäntutkimus-lehdessä

Arvostettu Idäntutkimus-lehti kirjoittaa Café Voltairen Kenen aika? -kirjasta muun muassa näin:

"Näin tasokkaasta ja monipuolisesta esseekokoelmasta voi olla ylpeä. Kenen aika? on onnistunut johdatus venäläiseen nykykirjallisuuteen."
- Marissa Mehr

Lue koko kritiikki:

http://www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2012_4/it_4_2012_mehr.pdf

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille Café Voltaire -blogin ja -kirjasarjan lukijoille!

Toukokuusta 2011 alkaen blogissamme on käyty jo yli 27 000 kertaa lukemassa ja kommentoimassa tekstejä. Kiitos teille kaikille ja tavataan taas ensi vuonna kansainvälisen nykykirjallisuuden parissa. Nauttikaa hyvistä kirjoista joululomallanne ja muistakaa, että kuka tahansa teistä voi kirjoittaa Café Voltaire -blogiin. Kirjoituksen voi lähettää osoitteeseen paivi.brink@gmail.com. Vuonna 2013 palaamme asiaan muun muassa eteläafrikkalaisen, englantilas-intialaisen, pohjoismaisen ja venäläisen kirjallisuuden lukukokemuksien myötä.

Terveisin, blogiemäntä Päivi Brink

Turun Sanomat Café Voltairesta

"Café Voltaire -kirjasarja on hienoimpia ilmiöitä uusimmassa suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Nyt jo viidenteen osaansa edennyt suurelle yleisölle tarkoitettu tietokirjasarja esittelee rikkaalla ja persoonallisella tavalla maailman nykykirjallisuuksia."

- Jouko Grönholm, Turun Sanomat

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/427873/Sanojen+peileja+ja+murtumia

Grönholm kirjoittaa kritiikissään sekä Kenen aika? että Ristiaallokoissa -teoksista.

Suomalaisen nykykirjallisuuden teemoja Finlandia-raadin näkemyksen mukaan

Päivi Brink kirjoittaa:

Luin kiinnostuneena Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajan Janna Kantolan ehdokkaiden julkistustilaisuudessa pitämää puhetta, jossa hän analysoi suomalaisen romaanikirjallisuuden teemoja nykypäivänä. Koskapa Café Voltaire -kirjasarja analysoi maailmankirjallisuuden vastaavia teemoja, oli kiinnostavaa lukea, kuinka samanlaisia teemoja suomalaisessa kirjallisuudessa nykyään käsitellään kuin muuallakin Euroopassa. Toinen maailmansota ja markkinavoimien mahti ovat nousseet vahvasti esiin jokaisessa kirjasarjamme osassa.

Tässä ote Janna Kantolan puheesta:

"Luonnehdinta "kansainvälinen" nousi raadin keskusteluissa monta kertaa esille. Tämän vuoden parhaimpien romaanien aiheenvalinnat ja käsittelytavat kestävät minkä tahansa vertailun. Kansainvälisyys ei merkitse oman maan ja kulttuurin unohtamista, sillä useimmiten se on "kansallisen" asettamista johonkin yleisempään tai laajemmin tunnettuun, mutta vähemmän käsiteltyyn.

Yksittäinen toistuva tapahtumakonteksti tämän vuoden romaaneissa on Lapin sota, jolle viimeistään Katja Ketun viime vuoden Kätilö-romaani tuntuu antaneen alkusysäyksen. Kyseinen näyttämö toistuu kerronnallisesti varsin erityyppisissä teoksissa. Aihepiiriin liittyvä sivujuonne tai yläilmiö näyttäisi olevan Saksan ja saksalaisten rynnistys osaksi suomalaisen kirjallisuuden kuvioita. Jännittävää oli myös huomata, että Hitler vilahtelee tämän vuoden romaaneissa, ja voi kysyä, miksi.

Kirjailijat tuntuvat pohtivan ylipäänsä Saksan roolia sekä viime sodassa että nyky-Euroopassa. Yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan myös satiirilajia hyödyntäen ja toistuen siten, että kohteena on poliittisen ääriliikkeen synty- ja toimintamekanismi. Toisaalta yhtymäkohtia tämän päivän yhteiskuntaan ja sen kahtiajakautuneisuuteen löydetään myös menneisyydestämme, josta suomalaisessa kirjallisuudessa on viime vuosina ammennettu lähinnä kansalaissodan ajalta - yhdessä tämän vuoden romaanissa siirrytään ajassa vielä kauemmas, mutta siinäkin käsitellään köyhien ja rikkaiden ja idealismin ja arkitodellisuuden välistä juopaa siten, ettei analogiaa nykypäivään voi olla huomaamatta. Taloustematiikka, raha ja ylipäätään markkinavoimien ruodinta ovat aiempien vuosien tapaan kirjallisuudessamme esillä, mutta nyt yhä enemmän sosiaalista omatuntoa kolkutellen. "

Koko puhe on luettavissa täällä: http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2012/kantola/

Ristiaallokoissa julkaistaan Helsingin kirjamessuilla

KESKUSTELUA KÄÄNNÖSKIRJALLISUUDESTA
pe 26.10.2012
Klo 17.30–18.30
Tila: KULLERVO KORJAUS: AINO!!!

Café Voltaire -kirjasarja käsittelee eri maiden ja kielialueiden nykykirjallisuutta. Keskustelu painottuu sarjan uusimpaan teokseen, Ristiaallokossa – esseitä unkarilaisesta kirjallisuudesta, jonka ovat toimittaneet Olga Huotari ja Juhani Huotari. Mukana on teosten toimittajia ja esseistejä, keskustelun vetäjänä toimii Ina Westman.

Tilaisuuden järjestävät Avain ja Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus.
Lämpimästi tervetuloa!

--

Toinen Ristiaallokoissa kirjan toimittajista, Juhani Huotari, esiintyy messuilla moneen otteeseen:

To klo 13.00–13.45 SÁNDOR ZSIGMOND PAPP: MITÄTTÖMÄT ELÄMÄT AUDITORIO 201
Tiedotustilaisuudessa mukana kirjailija ja kirjan suomentaja Juhani Huotari.
Siltala

Pe klo 12.30–13.00 SÁNDOR ZSIGMOND PAPP: MITÄTTÖMÄT ELÄMÄT UNKARIN OSASTO (6D87)
Transilvaniassa sijaitsevan kerrostalon ja sen asukkaiden kautta kuvataan
Romanian lähihistoriaa mutta samalla myös yksilön paikkaa yhteisössä ja
yhteiskunnassa. Kirjailijan ja kirjan kääntäjän Juhani Huotarin kanssa
keskustelee Anna Tarvainen.

Pe klo 13.30–14.30 SANAN VAPAUS. NYT AINO
Sananvapauden kysymykset kiinnostavat aina, ja Unkarissa niihin liittyvällä
keskustelulla on pitkät perinteet. Hyppy sosialismin sensuurista täydelliseen
vapauteen oli muutos, jonka jälkimainingit vellovat edelleen. Pitäisikö
radikaalien mielipiteiden antaa versoa vapaasti? Tilaisuuden juontaa Elisabeth
Nordgren, mukana myös Outi Hassi, Juhani Huotari ja Jarkko Tontti.
SARV

LA 10.30–11.00 KANNATTAAKO UNKARILAISTA KIRJALLISUUTTA SUOMENTAA? TAKAUMA
Keskustelussa mukana unkarilaisten uutuusteosten suomentajat Outi Hassi,
Juhani Huotari, Hannu Launonen ja Tähti Pullinen.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto

La 14.30–15.00 ISTVÁN ÖRKÉNY: 100 MINUUTTINOVELLIA UNKARIN OSASTO (6D87)
István Örkény’in (1912–1979) musta huumori ja mielen kirkkaus jalostuivat ja
tiivistyivät kulttimaineen saavuttaneiksi minuuttinovelleiksi, josta on nyt julkaistu
laajennettu laitos kirjailijan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Hannu Launonen
keskustelee minuuttinovellien suomentajan Juhani Huotarin kanssa.

Kenen aika? ja Nuoren Voiman Venäjä-numero ilmestyivät Turun Kirjamessuilla

 

Café Voltaire -sarjan päätoimittaja Hanna Meretoja kirjoittaa:

Eilen juhlittiin Café Voltaire -sarjan neljännen osan, Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta, ilmestymistä. Syytä juhlaan olikin, sillä kirja on pitkän uurastuksen tulos ja komea kokonaisuus.  Teos on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt venäläisen nykykirjallisuuden esitys. Julkistamistilaisuudessa professori Riitta Pyykkö haastatteli kirjan toimittajia, Tomi Huttusta ja Tintti Klapuria, sekä kirjaan useamman esseen kirjoittanutta professori Pekka Pesosta. He kertoivat kirjan syntyprosessista ja sen tärkeimmistä teemoista, jotka jäsentävät teoksen viiteen osaan: ”perestroikasta postmoderniin”, ”dystooppiseen tulevaisuuteen ja uuteen realismiin”, ”nainen, yhteiskunta ja historia”, ”nykyrunous” ja ”kulttuurienvälinen nykykirjallisuus”.

Aika valikoitui kokoelman pääteemaksi muun muassa siksi, että venäläisen nykykirjallisuuden moninaisten muotojen voi käsittää ilmentävän ajan eri ulottuvuuksia. Yleistäen voidaan sanoa, että perestroika- ja sen jälkeisen ajan kirjallisuus keskittyi menneisyyden työstämiseen, 1990-luvun proosa kiinnittyi nykyhetkeen ja 2000-luvun kirjallisuudelle ovat leimallisia erilaiset tulevaisuusvisiot ja vahva dystooppinen juonne. Lisäksi aika läpäisee venäläistä nykykirjallisuutta monenlaisten kerronnan muotojen kautta; nykykirjallisuus käsittelee erilaisia ajan kokemisen tapoja ja osallistuu historian uudelleenkirjoittamisen tehtävään.

Kenen aika? -kokoelmassa runous saa enemmän tilaa kuin sarjan aiemmissa osissa, sillä runoudella on poikkeuksellisen tärkeä rooli venäläisen kirjallisuuden historiassa ylipäätään. Kuten Pekka Pesonen tiivisti tilaisuudessa: Venäjää ei voi ajatella ilman runoutta. Tomi Huttunen puolestaan korosti, että kokeellisen runouden ja realistisen, nykyhetkeen kiinnittyvän realistisen proosan vuorottelu ja vuoropuhelu leimaavat koko Venäjän kirjallisuuden historiaa, eikä nykykirjallisuus muodosta tästä poikkeusta. Lännessä tunnetaan tällä hetkellä parhaiten 1990-lukulaiset, kuten Viktor Pelevin, Boris Akunin ja Ljudmila Ulitskaja sekä 2000-luvun fantasiaa ja dystopiaa, mutta aivan viime aikoina on esiin murtautunut uusi realistinen proosa, jota Kenen aika? -kokoelmassa esitellään mutta jota lännessä ei vielä yleisesti tunneta. Tätä uusinta proosaa ollaan parhaillaan suomentamassa.

Suomessa on nyt meneillään varsinainen venäläisen nykykirjallisuuden buumi. Suomennoksia on ilmestynyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, ja monet kokoelmassa esitellyt teokset on joko juuri suomennettu tai ne ilmestyvät ensi vuonna suomeksi. Viime syksynä valmistui myös lähes 700-sivuinen Kirsti Ekosen ja Sanna Turoman toimittama Venäläisen kirjallisuuden historia.

Buumia ilmentää omalta osaltaan Kenen aika? -kirjan kanssa samaan aikaan messuilla ilmestynyt Nuoren Voiman Venäjä-numero. Se on ennätyslaaja 126-sivuinen tuplanumero, joka tarjoaa useita tuoreita, kiinnostavia näkökulmia venäläiseen kirjallisuuteen. Lehdessä käsitellään muun muassa Trotskia, Solženitsynia ja Brodskyä, katsotaan Venäjän kirjallisuuden historiaa naisten kirjoittamisen näkökulmasta sekä esitellään venäläisen teatterin uusia tuulia, chick lit -kirjallisuutta ja nuorta runoilijapolvea, mukana myös aiemmin julkaisematonta materiaalia uzbekkirunoilija Hamdam Zakirovilta. Tuloksena on laaja matka läpi tsaarinajan Venäjän, Neuvostoliiton ja Putinin postvallankumouksellisen Venäjän (ellei post-liitettä sitten pitäisi korvata Pussy Riotin jälkeisenä aikana uus- tai jollain muulla liitteellä). Martti-Tapio Kuuskoski totesi eilisessä tilaisuudessa saman, minkä pääkirjoituksensa lopussa: kirjallinen Venäjän-matka sai hänet rakastumaan Venäjään omituisella tavalla. Nyt Nuoren Voiman Venäjä-numero ja Kenen aika? kutsuvat meidät kirjallisille tutkimusmatkoille venäläiseen nyky-yhteiskuntaan, venäläisen sielun syövereihin ja samalla omaan itseemme. Matkoilla on takuulla luvassa on niin monenlaisia tunteita kuin uusia ajatuksia ja oivalluksia.

Julkaisutilaisuuden lopuksi yleisö halusi tietää, miten nykykirjallisuus auttaa meitä ymmärtämään venäläistä nyky-yhteiskuntaa. Tintti Klapuri vastasi, että nykykirjallisuus auttaa meitä ymmärtämään ennen kaikkea, miten erilaisia vastauksia tähän kysymykseen voi esittää. Esimerkiksi kokoelma tuo esiin, että venäläisyys ei enää määrity vain Venäjällä asuvien kokemuksesta käsin, vaan venäläistä kirjallisuutta kirjoitetaan myös muualla. Globalisaation aikakaudella aiempaa laajempi ja kulttuurien välissä elävä kirjoittajajoukko osallistuu keskusteluun siitä, mitä on venäläisyys ja millainen on venäläisen nyky-yhteiskunnan tila. Tomi Huttunen puolestaan  toi esiin, että kysymys Venäjän kulttuurin erityisyydestä on suhteellistunut nykykirjallisuudessa. Fjodor Tjuttševin paljon siteeratut säkeet vuodelta 1866 kuuluvat seuraavasti:

Venäjää ei voi järjellä ymmärtää

eikä mitata tavallisella arsinalla.

Sillä on erityinen olemus:

Venäjään voi vain uskoa

Nykykirjailija Timur Kibirov (1998) puolestaan parodioi näitä säkeitä seuraavalla pastissillaan:

Venäjää ei voi järjellä ymmärtää,
Kuten ei Ranskaa, Espanjaa,
Nigeriaa, Kamputseaa, Tanskaa,
Karthagoa, Britanniaa,
Roomaa, Itävalta-Unkaria, Albaniaakaan.
Niillä kaikilla on oma erityinen olemuksensa.
Venäjäänkö voi vain uskoa?
Ei, uskoa voi vain Jumalaan –
Kaikki muu on toivotonta.
Millä mitalla mitataankin,
Jää meille silti paljon:

Venäjällä voi vain elää,
Palvella tsaaria ja isänmaata.

                                                                                                                                                                   

Puheenvuorot herättivät vilkkaan keskustelun, jossa päädyimme lopulta varsin yksimielisesti siihen, että vaikka venäläisen tai minkään muunkaan kulttuurin ymmärtämiseen ei ole yhtä avainta eikä yhtä oikeaa näkökulmaa (tai juuri siksi), kirjallisuus on erinomainen tie päästä käsiksi venäläiseen nyky-yhteiskuntaan – ja ylipäätään nykymaailmaan – nimenomaan sen kaikessa monimutkaisuudessa. Tämä kirjallisuuden tuottama ymmärrys ei ole kapeaa ”järjellä ymmärtämistä” vaan sellaista, jossa ihminen on mukana kokonaisuudessaan – myös tunteillaan, aisteillaan, koko ruumiillaan.

                                                                                                                   

Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri. Helsinki: Avain (BTJ Finland), 2012.        

                                                                                                                             

Nuoren Voiman ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -numeroon (2–3/2012) voi tutustua täällä: http://www.nuorenvoimanliitto.fi/sitenews/view/-/nid/186/ngid/4.

Tässä vielä ryhmäkuvassa Café Voltairen uusia ja vanhoja tekijöitä (vasemmalta Riitta Pyykkö, Päivi Kosonen, Hanna Meretoja, Martti-Tapio Kuuskoski, Tintti Klapuri ja Tomi Huttunen): 

Tervetuloa Kenen aika? -kirjan julkaisutilaisuuteen

Tomi Huttusen ja Tintti Klapurin toimittama kokoelma

Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (Avain)

julkistetaan Turun kirjamessuilla lauantaina 6.10. klo 14.15–15.00 kokoustilassa 1-2. Vararehtori Riitta Pyykkö haastattelee prof. emer. Pekka Pesosta ja toimittajia.

Tule lisäksi juttelemaan Kenen ajan toimittajien kanssa Nuoren Voiman Liiton osastolle (A 43) heti julkistuksen jälkeen klo 15.15–15.45. Tarjolla myös Nuoren Voiman uunituore Venäjä-numero!

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Messuilla kirjaa voi ostaa esittelytilaisuuden lisäksi ainakin Nuoren Voiman Liitosta sekä Pienestä Kirjapuodista (A 84).

*************************
Café Voltaire -sarjan neljäs osa ”Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta” esittelee uuden venäläisen kirjallisuuden tärkeimpiä teemoja ja tekijöitä 1970-luvulta 2010-luvulle. Kokoelman esseissä tarkastellaan kaunokirjallisuuden tapoja osallistua yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen murrokseen. Keskeisiksi nousevat muistamisen, ajan kokemisen ja historian uudelleenkirjoittamisen kysymykset.
Kirjassa pohditaan, kenen aikaa venäläisessä kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa nyt eletään: nykyproosan rinnalla esitellään viihdekirjallisuutta, nykyrunoutta ja kulttuurienvälistä kirjallisuutta, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia Venäjän nykytilaan. Mukana ovat esimerkiksi Ljudmila Ulitskaja, Natalja Kljutšarjova, Viktor Jerofejev, Jelena Švarts, Sergei Dovlatov, Aleksandra Marinina, Lev Rubinštein, Viktor Pelevin, Joseph Brodsky, Jelena Tšižova ja Tatjana Tolstaja.

Kenen aika? julkaistaan Turun kirjamessuilla

Café Voltairen Venäjä-osa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta julkaistaan Turun kirjamessuilla lauantaina 6.10.2012 klo 14.15 - 15.00 kokoustilassa 1-2. Professori Riitta Pyykkö haastattelee kirjan toimittajia Tomi Huttusta ja Tintti Klapuria.

Tervetuloa!

Hienot kirjailijan verkkosivut: Eric Emmanuel Schmitt

Päivi Brink kirjoittaa:

Käykääpä kurkkaamassa Eric Emmanuel Schmittin verkkosivuja. Ne ovat oikein esimerkilliset kirjailijasivut. Schmitt, josta Minna Aalto kirjoitti esseen Café Voltairen Tarinoiden paluu -teokseen, on monipuolinen kirjailija. Hänen teoksistaan tehtyjä näytelmiä esitetään jatkuvasti sekä Ranskassa että muualla maailmassa, ja verkkosivut puffaavat kirjojen lisäksi teatteriesityksiä viidellä kielellä. Lisäksi sivuilla on elämäkertatietoja ja video- ja audiohaastatteluja. Aalto kommentoikin, että Schmitt on taitava mediapersoona.

http://www.eric-emmanuel-schmitt.com/


P.S. Oscar ja Roosamamma ja monta muuta Schmittin teosta suomeksi Liken sivuilla: http://www.like.fi/kirjat/oscar-roosamamma

Blogimme täyttää tänään vuoden

Päivi Kosonen, Hanna Meretoja ja Päivi Brink kahvilla blogin syntyessä toukokuussa 2011.

Päivi Brink kirjoittaa:

Onnea meille, Café Voltaire -blogi on tänään vuoden ikäinen! 18 560 vierailua vuodessa on enemmän kuin uskalsimme toivoa. 57 kirjautunutta lukijaa lämmittää myös mieliämme. On ollut kiinnostavaa lukea vierailevien tähtien ja tutun kolmikon kirjoittamia tekstejä. Blogissa on esitelty 26 kirjaa ja ihmetelty erityisesti sähkökirjan tulemista ja kustannusalan kuohuja.

Blogi syntyi jatkamaan Café Voltaire kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuudesta. Toivomme, että osallistut keskusteluun ja lähetät sähköpostitse oman tekstisi blogissa julkaistavaksi. Kirjallisuus on keskustelua, ja kahvilassamme sana on vapaa. Lähetä tekstisi kahvilan emännälle osoitteeseen paivi.brink@gmail.com. Kerro lukukokemuksestasi tai kommentoi kirjallisia ilmiöitä, kirjallisuuspolitiikkaa tms. Jokainen puhuu täällä omissa nimissään, eikä tekstejä editoida. Kerro nimesi tai nimimerkkisi, ja luonnehdi itseäsi parilla sanalla blogitekstin alussa. Sopiva pituus on max. 2000 merkkiä eli liuskan verran, lyhyempi teksti on vielä parempi. Keskustelu on kiinnostavampaa, kun useampi osallistuu!

Kirjasarjamme jokaisen osan alussa on nämä alkusanat, joissa virtuaalisen kahvilamme tunnelma on tiivistetty:

Café Voltaire

Voltairen, Rousseaun ja ensyklopedistien kantakahvila Pariisin Latinalaiskorttelissa nimettiin 1800-luvun alussa Café Voltaireksi, ja se oli yli vuosisadan ajan tärkeä kansainvälinen kohtaamispaikka kirjailijoille Balzacista ja Mallarmésta Hemingwayhin ja Fitzgeraldiin. Maailman nykykirjallisuuksia käsittelevä kirjasarja Café Voltaire toimii tätä perintöä jatkavana ”kahvilana”: sielua virkistävänä, älyllisesti innoittavana kohtaamispaikkana, jossa ajankohtaiset, vaikuttavat kirjailijat keskustelevat nykyihmisen tilanteesta maailmassa. Esseistit osallistuvat tähän keskusteluun tuoreilla puheenvuoroillaan ja ottavat siihen myös suomalaiset lukijat mukaan.

Sarjan jokaisessa osassa esseistit käsittelevät tietyn maan nykykirjallisuutta itselleen tärkeiden tekijöiden kautta ja avaavat samalla näköalan kokonaiseen kulttuuripiiriin. Café Voltairessa kirjallisuus näyttäytyy keskusteluna, joka osoittaa, että kirjallisuudella on edelleen merkitystä nykyihmiselle tämän pyrkiessä ymmärtämään itseään ja maailmaa.

Anna-Riikka Carlsonin jäähyväiskirje Avaimelle

Kirje löytyy Avaimen sivuilta: http://avain.net/kuukauden-jutut/yhdeksan-tapaa-jattaa-rakas.html

Café Voltaire on ylpeä siitä, että Carlson nostaa kirjasarjamme yhdeksi tärkeimmistä kirjamuistoistaan Avaimen vuosiltaan:

"2008 Päivi Kosonen, Hanna Meretoja & Päivi Mäkirinta: Tarinoiden paluu – esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta

Tarinoiden paluu aloitti Café Voltaire -esseeteossarjan, jonka jokaisessa osassa käsitellään yhden maan tai kielialueen nykykirjallisuutta. Tähän sarjaan kiteytyvät rakkaus monipuoliseen käännöskirjallisuuteen, pyrkimys nostaa esiin vähemmän esillä olleita kirjailijoita, pidentää kirjan elinkaarta ja yritys ymmärtää omaa elämää katsomalla vähän kauemmaksi. Sarjassa on ilmestynyt Tarinoiden paluun lisäksi brittikirjallisuuteen keskittyvä Imperiumin perilliset sekä saksankielistä kirjallisuutta käsittelevä Muistijälkiä. Seuraavaksi ovat vuorossa Venäjän (Kenen aika?) ja Unkarin (Ristiaallokossa) nykykirjallisuus. Kirjasarjasta sai alkunsa myös blogi: http://avaincafevoltaire.blogspot.com."

Hyvää jatkoa sekä Anna-Riikalle että Avaimelle!

Alan Hollinghurstia suomeksi syksyllä

Päivi Brink kirjoittaa:

Ensimmäinen Hollinghurst-suomennos ilmestyy syyskuussa Otavalta: Vieraan lapsi. Suom. Markku Päkkilä. Otavan kirjaluettelossa kerrotaan, että romaani kertoo Cambridgessa opiskelevasta George Sawlesta, joka lähtee viikonlopuksi perheensä maaseutukartanoon ystävänsä Cecilin, nuoren runoilijan, kanssa. Miesten välisen suhteen kehittymistä tarkkailee sivusta Georgen sisko Daphne. Tämän viikonlopun vaikutukset tuntuvat kahden suvun historiassa koko vuosisadan ajan. Cecilin tarina päättyy ensimmäiseen maailmansotaan, mutta hänen persoonansa on romaanin ytimessä. Kirja ilmestyy myös sähkökirjana.

Ennen kuin kirja on saatavillamme, voi Hollinghurstin tuotantoon tutustua lukemalla Pia Livia Hekanahon esseen "Alan Hollinghurst - kauneudesta, rakkaudesta ja muista rikoksista" Café Voltaire -sarjan brittikirjasta Imperiumin perilliset.

Hekanaho kirjoittaa esseessään: "Tuotannossaan Alan Hollinghurst muovaa uusiksi kuvaamme brittiläisestä lähihistoriasta kuvaamalla sitä modernien homomiesten näkökulmasta. Yhteiskuntakritiikki, jonka keskeinen ase on ironinen 'sisäpuolisen katse' on yhtä olennainen osa hänen kirjailijanlaatuaan kuin esteettisesti viimeistelty kieli. Samalla hän osoittaa, että austenlaisessa ironiassa piilee aivan omanlaisensa poliittinen voima." s. 184 Imperiumin perilliset.

Vieraan lapsi on alkukielellä Stranger's Child (2011), ja siitä voi lukea lisää täältä Guardianista, missä romaania kuvaillaan sanoilla "gay sex pastoral":
http://www.guardian.co.uk/books/2011/jun/17/strangers-child-alan-hollinghurst-review

Turun ylioppilaslehdessä juttu venäläisestä nykykirjallisuudesta

Päivi Brink kirjoittaa:

Marissa Mehr haastattelee kääntäjä Jukka Mallista ja tutkija Tintti Klapuria Turun ylioppilaslehden jutussa Mitä kuuluu, russkaja literatura? Juttu luo katsausta venäläisen kirjallisuuden nykytilasta ja suomennoksista.

http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/mita-kuuluu-russk%D0%B0ja-liter%D0%B0tur%D0%B0

Café Voltaire on myös Facebookissa

Päivi Brink kirjoittaa:

Käy tykkäämässä Café Voltairesta Facebookissa, niin saat tiedon blogipostauksista tuoreeltaan. Lisäksi Facebook-sivulla tuodaan esiin maailmankirjallisuuteen ja kustannusmaailmaan liittyviä uutisia ja ilmiöitä.

Tervetuloa!

Tiedekulman Uusi Venäjä: mukana myös Kenen aika?

Päivi Brink kirjoittaa:

Tiedekulmaan avautuu viikoilla 9 ja 10 Uusi Venäjä -kokonaisuus, jossa esitellään Helsingin yliopistossa tehtävää Venäjä-tutkimusta. Osoite on Aleksanterinkatu 7. Ohjelmassa on yhteensä 62 eri esitystä. 1.3. mukana ovat myös Café Voltaire -sarjan Kenen aika? -osan toimittajat Tintti Klapuri ja Tomi Huttunen.

1.3. VENÄLÄINEN KIRJALLISUUS
Klo 12: Yliopistonlehtori Tomi Huttunen: Venäläisen kirjallisuuden vuosi 2012
Klo 13: Kirjaesittely: Kirsti Ekonen & Sanna Turoma: Venäläisen kirjallisuuden historia (Gaudeamus, 2011)
Klo 14: Emeritusprofessori Pekka Pesonen: minun Pietarini
Klo 15: Pietarin kolme mestaria -valokuvanäyttely: Valokuvaajat Dmitri Konradt, Juri Molodkovets, Andrei Tšežin
Klo 16: Kirjaesittely: Tintti Klapuri: Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (Avain, 2012)
Klo 17: Professori Ben Hellman: Venäläinen lastenkirjallisuus

Madventuresin Riku Rantala kohtaa yliopiston Venäjän maantieteen asiantuntijat avajaisissa 27.2. klo 15. Kalevalanpäivänä 28.2. puhutaan Suomesta ja Venäjästä, karkauspäivänä 29.3. avautuu karnevalistinen Venäjä ja naistenpäivänä 8.3. naisten Venäjä. Päivät Venäjän presidentinvaalien ympärillä (pe 2.3., ma 5.3. ja ti 6.3.) on omistettu politiikalle ja vaaleille. Venäläinen kirjallisuus on vuorossa 1.3. ja kulttuuri 7.3. Päättäjäispäivänä 9.3. kerrotaan uuden Venäjän uusista ilmiöistä. Silloin kuulemme myös, miksi Pietari on rock!

Aamuisin ja iltaisin Pietarin kolme mestaria -valokuvanäyttely. Kurkista myös öisen Tiedekulman ikkunoista sisään ja katso upea Yöllinen Eremitaasi -valokuvanäyttely. KONTTI-galleriassa esittäytyy kahden viikon ajan Venäjän modernisaation valinnat -huippuyksikkö. Tiedekulmasta löydät myös Ihana Kahvilan ja Rosebudin kirjakaupan!

KATSO KOKO OHJELMA www.helsinki.fi/tiedekulma

Suora linkki Uusi Venäjä-viikoille: http://blogs.helsinki.fi/wdc-2012/2012/02/uusi-venaja-ohjelma/

Ohjelman löydät myös Aleksanteri-instituutin kotisivulta: http://www.helsinki.fi/aleksanteri/

Tiedekulman Uusi Venäjä -ohjelman järjestävät Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti ja Humanistisen tiedekunnan nykykielten laitos (Venäjän kieli ja kirjallisuus).

Tämä teksti on muokattu Aleksanteri-instituutin materiaalista.

15 000 kävijää Café Voltairessa!

Päivi Brink kirjoittaa:

Hienoa, että kirjallisuuskeskustelu kiinnostaa teitä blogimme lukijoita! Toukokuussa 2011 perustettu blogimme on tilastoinut jo 15 000 käyntiä sivuillamme. Kakkukahvin paikka.

Café Voltairessa valmistaudutaan jo "Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta" -osan julkaisuun. Kevään aikana tulossa lisää kansainvälisestä nykykirjallisuudesta, kirjallisen kentän muutoksista ja elämästä kirjallisuuden lukijana.

Tervetuloa kahville ja keskustelemaan!

"En ole kanssasi samaa mieltä, mutta puolustan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa mielipiteesi." - Voltaire

VENÄLÄISEN KIRJALLISUUDEN VUOSI 2012

Tomi Huttunen kirjoittaa:

Kaunokirjallisuuden vuosi 2012 näyttää jo nyt komealta, sillä suomennettua venäläistä kirjallisuutta ilmestyy tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Täydellä syyllä voi puhua venäläisen nykykirjallisuuden buumista, jota saattelemaan ilmestyy keväällä Café Voltaire -sarjan neljäs osa: Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta.

Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941–1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.

Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.

Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom. Arto Konttinen. Into, huhtikuu.

Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä. Bazar, maaliskuu.

Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.

Aleksandr Solženitsyn: Vankileirien saaristo. Silberfeldt, syyskuu.

Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen. Into, huhtikuu.

Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov. WSOY, elokuu.

Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom. Kirsti Era. Into, huhtikuu.

Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.



Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa. Dovlatov oli nobelistirunoilija Joseph Brodskyn läheinen ystävä. Nykyprosaisteista myös Café Voltairen blogissa esiintynyt Andrei Astvatsaturov on Dovlatovin perillisiä. Molempia kirjailijoita julkaisee haminalainen Idiootti. Into-kustannus puolestaan laittaa markkinoille peräti kolme venäläistä teosta. Näistä Sergei Lukjanenkon fantasiaromaanisarja Yöpartio (Notšnoi dozor) on kansainvälinen bestseller, jonka elokuvaversiosta tuli vielä kirjaakin kovempi hitti. Into julkaisee tänä keväänä sarjan ensimmäisen osan. Bazar puolestaan julkaisee Andrei Volosin Animaattorin, joka käsittelee fiktion keinoin pysyvän ajankohtaista teemaa Venäjällä: romaani kuvaa tšetšeenitytön kasvua terroristiksi, historiallisena viitekehyksenä on kymmenen vuoden takainen Moskovan teatterikaappaus. WSOY julkaisee syksyn aluksi Mihail Šiškinin palkitun romaanin Sinun kirjeesi. Šiškin on paljon suitsutettu menestyskirjailija, jota pidetään vahvan venäläisen realistisen kerrontaperinteen uudistajana. Siltala puolestaan jatkaa Suomessakin menestyneen ja kansainvälisesti arvostetun Ljudmila Ulitskajan proosan julkaisemista, nyt vuorossa on Medeia ja hänen lapsensa.

Vuoden merkittävin uudelleenjulkaisu on Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristo, joka palauttanee meillä keskustelun suomettuneisuuteen ja kipeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevään kirjallisuuteen. Sofi Oksasen mielestä Vankileirien saaristo on niitä teoksia, joiden pitää olla jatkuvasti lukijoiden saatavilla, muistutuksena historiallisista tosiasioista. Solženitsynin julkaisee Oksasen Silberfeldt. Tärkeä klassikkojulkaisu on myös Vladimir Nabokovin Naurua pimeässä, joka jatkaa Gummeruksen Nabokov-kertauksia.

Tässäkään tuskin on kaikki venäläinen kirjallisuus, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, joten venäläisen kirjallisuuden ystävän kelpaa vuonna 2012. Runoutta toki jää kaipaamaan. Pientä lohtua tuovat Anna Ahmatovasta elämäkertaa kirjoittaneen Lidia Tšukovskajan pienoisromaanit.

-
Tomi Huttunen on Kenen aika? -kirjan toimittaja yhdessä Tintti Klapurin kanssa.

Kenen aika? ilmestyy maaliskuussa

Kannen suunnittelu: Pinja Meretoja