Työväenluokan pelottava charmi

Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Päivi Kosonen kirjoittaa blogiin aina silloin tällöin lukukokemuksiaan:


Sarah Waters
Vieras kartanossa.
Suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2011.
Alkuteos: A Little Stranger, 2009.


Uusimmassa romaanissaan Sarah Waters jatkaa lajikokeilujaan, jossa hän kirjoittaa perinteistä naisten kirjallisuutta uusiksi. Nyt on vuorossa kauhu- ja kartanoromantiikka. Mistään pusipusiromanssista ei siis ole kyse, vaan nimenomaan epäonnistuneesta ja toteutumattomasta romanssista niin kuin lajiin kuuluu.

Vieras kartanossa ei myöskään pyri olemaan kuolematon taideteos, vaan lajityypillinen lukuromaani. Waters on kuitenkin saanut kartanokeitokseensa poikkeuksellisen kiinnostavan maun. Hän on lisännyt naisten psykokauhuun ripauksen räjähdysherkkää luokkatietoisuutta, joka tekee lukuelämyksestä oudon ja pelottavan.

Sarah Waters liikkuu luontevasti oudoilla, niljakkailla ja pimeillä vesillä. Nyt on kuvauksen kohteena sodanjälkeinen Englanti ja köyhä maalaislääkäri, Tohtori Faraday, jonka mielen syvyyksistä alkaa sopivan tilaisuuden tullen tihkua pitkään haudutettua katkeruutta ja kaunaa paikallista kartanonomistajaperhettä kohtaan. Mistä Ayresin kartanoperheen rappiossa oikeastaan on kyse? Waters antaa romaanillaan ymmärtää, että vanhat vastaukset eivät välttämättä enää päde ja että luokkakysymyksestä on tullut taas akuutti ja ajankohtainen.