Sujata Massey, Bombayn prinssi (Gummerus 2021, pokkari 2021, suom. Maija Heikinheimo; Bombay Prince, 2021).
Joel Kuortti kirjoittaa:
Sujata Masseyn ”sankarihahmo” Perveen Mistry elää sydäntään kuunnellen ja raivaa tytöille tietä 1920-luvun Intiassa ainoana naispuolisena asianajajana. Kun kahdeksantoistavuotias parsinainen, Freny Cuttingmaster, tulee pyytämään Perveeniltä lainopillisianeuvoja ja kuitenkin yllättäen menehtyy yliopiston kampuksella, Perveen kokee velvollisuudekseen auttaa kuolleen naisen perhettä.
Samaan aikaan Walesin prinssi Edwardin vierailu aiheuttaa Bombayssa
levottomuuksia, jotka leviävät väkivaltaisiksi mellakoiksi. Mellakoiden alettua
Perveen vetäytyy isänsä kanssa turvaan loisteliaaseen Taj Mahal Palace -hotelliin.
Siellä hänestä tuntuu ”omituiselta saada palvelua eurooppalaisilta ja
briteiltä” (s. 80). Hän törmää tuttuunsa, Colin Wythe Sandringhamiin. Perveen tutustui tähän Masseyn edellisen
kirjan – Satapurin jalokivi – tapahtumien
myötä, kun Colin toimi Bombayn hallintoalueeseen kuuluvan (fiktiivisen) Kolhapurin
edustustossa Satapurissa brittihallinnon asiainhoitajana. Uusi kohtaaminen sykähdyttää syvästi Perveeniä,
mutta hänen on vaikea tunnustaa sitä edes itselleen.
Kun mellakointi jatkuu, Perveen on vaikean valinnan edessä. Voiko hän
selvittää kuolleen naisen kohtalon joutumatta itse vaaraan? Ja kuinka paljon
hän uskaltaa venyttää naisille asetettuja rajoja ja uhmata isänsä käskyjä? Voi
arvata, miten hän toimii, vaikka 400-sivuista romaania ei voi kattavasti näin
esitelläkään.
Colin oli määrätty prinssin seurueeseen, koska ”Eddie” tunsi hänet
yliopistoajoilta Oxfordista ja halusi jonkun tutun lähelleen vierailunsa
ajaksi. Todellisuudessa prinssin neljän kuukauden vierailu Intiassa
marraskuusta 1921 maaliskuuhun 1922 oli eräänlainen lähtölaukaus brittien
lähdölle Intiasta vuonna 1947. Vierailu alkoi seremoniallisesti 17.11.1921
Bombayssä, jossa oli keväällä aloitettu ensimmäisessä maailmansodassa
brittiarmeijassa kuolleiden 74 000 intialaissotilaan muistomerkin – Intian portti – rakentaminen.
Romaanissa Perveenin veli Rustom on mukana rakentamassa porttia, jonka valmistuminen
vierailun alla viivästyy tai mahdollisesti valmistuu (s. 81), vaikka
todellisuudessa se valmistui vasta vuonna 1931.
Kirjan nimi, Bombayn prinssi, on melko sarkastinen kommentti
Walesin prinssistä, koska Edward ei ollut nimellisestikään Bombayn hallitsija –
”hän on Walesin prinssi, ei Bombayn prinssi” (s. 22). Kun romaanissa hänen
vierailunsa yhdistyy, jos ei peräti laukaise, intialaisten kapinointiin brittihallintoa vastaan, esille tulevat niin Mahatma Gandhin ”väkivallattoman
vastarinnan” periaatteet (s. 170), brittihallintoa vastustava
opiskelijaliikehdintä (”Kuolema imperiumille”, s. 34) kuin uskonnollisten ja poliittisten
yhteisöjen ristiriitaiset suhteet kolonialistiseen hallintoon (s. 62).
Kolonialistisen brittivallan esiintymiseen viitataan kirjassa monin muinkin
tavoin kuin edellä on mainittu. Kapinoinnin alussa ”Ison-Britannian lippuja
lojui kaduilla” (s. 70), kysymyksiin siitä, mitä tapahtuisi erilaisille
”uskonnollisille yhteisöille”, jos/kun ”britit lähtisivät Intiasta” (s. 141)
tai miten englannin kieli ””oli kuitenkin myös akateemisen maailman valtakieli”
(s. 9).
Kun kyse on Mistryn persiperheen lakifirmasta ja kuolleen parsiperheen
tyttären murhaksi ilmenevästä kuolemasta, ei ole ihme, että tarinassa
esitellään jonkin verran parsien historiaa ja erityisesti kuolemaan liittyvää
kulttuuria, kuten tulitemppeliä, zarathustralaisten pyhää kirjoitusta Avestaa
ja Hiljaisuuden Torneja, joihin vainajat asetetaan korppikotkien syötäväksi,
ennen kuin heidän kalutut luunsa poltetaan. Murhatutkinnan ja mellakoinnin
tiimellyksessä ”Kuolema piti ihmiset kiireisinä”
(s. 156).
Tähänkin teokseen
on liitetty sanasto, jossa selitetään lyhyesti joitain tekstissä esiintyviä
sanoja ja käsitteitä, vaikkei niistä edelleenkään juuri mainita, mistä kielestä
tai kontekstista ne juontuvat. Kirja-arviooni liittyy
sellainen (irrelevantti henkilökohtainen) yksityiskohta, että teos hukkui
minulta muutamaksi vuodeksi. Olin jo valmistellut arviotani, mutten etsinnöistäni
huolimatta löytänyt kirjaa mistään, ennen kuin nyt. Kertonee ”kirjahyllyn”
sekaisuudesta.
Masseyhyn
liittyvien hakujen myötä olen huomannut, ettei Mistry-sarjan seuraavia osia (The
Star from Calcutta, 2026 ja The Mistress of Bhatia House, 2023) ole
suomennettu. Kun olen nyt kolme Masseyn teosta Café Voltairessa
arvioinut, pohdin, onko mielekästä, että myös noita kahta suomentamattomaksi
vielä jäänyttä teosta ryhtyisin arvioimaan? Tämä on tietenkin retorinen
kysymys, johon (jotain kautta) vastaamalla voi retorisen kysymyksen
periaatteiden vastaisesti – poikkeuksellisesti – vaikuttaa. Joka tapauksessa, kuten Parveen
kirjan lopuksi toteaa: ”Hän oli valmis kuuntelemaan koko luennon” (s. 399).
Joel Kuortti
on Turun yliopiston englannin kielen professori, jonka erityisosaamista on
jälkikoloniaalinen kirjallisuudentutkimus ja intialainen diasporinen
kirjallisuus.
LINKKEJÄ JA LÄHTEITÄ:
Linkki Mistryn
ensimmäisen tapauksen arvioon Café Voltairessa:
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2020/07/bombayn-ensimmainen-naispuolinen.html
Linkki Mistryn toisen
tapauksen arvioon Café Voltairessa:
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2021/03/perveen-mistry-satapurin.html
Sujata
Masseyn kotisivuilla on kartta Bombayn
prinssi -romaanin
tapahtumapaikoista:
https://sujatamassey.com/books/india/the-bombay-prince/
