lauantai 21. toukokuuta 2011

Man Booker International -palkinto sivuutti käännöskirjallisuuden

Päivi Brink kirjoittaa:

Philip Roth sai Man Booker International -palkinnon, minkä jälkeen tuomari Carmen Callil erosi protestiksi. Callil puolustaa kantaansa Rothista Guardianissa tänään:

"Roth digs brilliantly into himself, but little else is there. His self-involvement and self-regard restrict him as a novelist. And so he uses a big canvas to do small things, and yet his small things take up oceanic room. The more I read, the more tedious I found his work, the more I heard the swish of emperor's clothes."

Callil paheksuu kuitenkin ennen muuta sitä, että palkinto meni amerikkalaiselle kirjailijalle. Hän näkee Man Booker International -palkinnon merkityksen siinä, että se nostaa esiin käännettyjä kirjailijoita eri puolilta maailmaa, ei vain englanninkielisiä kirjailijoita. Palkintoon kuuluu mahdollisuus palkita myös kääntäjä, mutta sitä on voitu käyttää vain kerran, koska palkittu kirjailija on aina ollut englanninkielinen. Palkinto on jaettu vasta neljä kertaa, mutta Callil on huolissan täästä suuntauksesta palkita vain englanninkielisiä kirjailijoita. Aiemmat palkitut ovat Ismail Kadare, Chinua Achebe ja Alice Munro. Kadare on albanialainen.

“I did considerable research into the writers of China, Africa, India, Pakistan, the Arab World, Sri Lanka, the Caribbean and more. We read novelists ranging through well-known and lesser known writers from Europe, South America, the US, Asia, Israel, Britain, Australia, New Zealand and Canada. So, to give this prize to yet another North American writer, when we had such great writers to choose from (the previous winner was the truly great Canadian writer, Alice Munro) suggests a limited vision, to say the least.”

Tämä on kiinnostava pointti, että englanninkielisessä maailmassa käännöskirjallisuutta tunnetaan huonosti, ja Man Booker International -palkinnon rooli voisi olla näkemystä avartava ja kääntäjiä esiin nostava. Toivottavasti Callilin ääntä kuullaan, ja keskustelu käännöskirjallisuuden asemasta saa tilaa mediassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

http://www.guardian.co.uk/books/2011/may/21/man-booker-international-carmen-callil

Guardianin haastattelussa hän paheksuu henkilöön menevää kritiikkiä, jota häntä vastaan on esitetty eroamisen jälkeen. Feminismillä ei kuulemma mitään tekemistä hänen eroamisensa kanssa.

Callil "never thought of feminism for one second" when she was considering Roth's work (--) "My objections are literary. If you take his best book, American Pastoral, it is wonderful about women. If Philip Roth doesn't like someone, it is himself, not women."

http://www.guardian.co.uk/books/2011/may/21/philip-roth-protest-feminism-virago?INTCMP=ILCNETTXT3487

1 kommentti:

  1. Hanna Meretoja, kirjallisuudentutkija23. toukokuuta 2011 klo 13.44

    Hyvä että palkinnon luonteesta käydään keskustelua. Sehän on aika erikoisesti englanninkieliselle tai ”yleisesti englanniksi saatavilla olevalle”, maailmanlaajuisesti merkittävälle kirjallisuudelle annettava palkinto. Mitä tuo saatavilla olevuus sitten tarkoittaa, ja miten pitäisi ymmärtää tällainen puolittainen anglosentrisyyden kritiikki, joka yleisesti ottaen jää kuitenkin näennäiseksi?

    Kieli ja (vaikutus)valta ovat kytkeytyneet toisiinsa: englanninkieliset kirjailijat ovat usein olleet maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisempia, koska angloamerikkalainen kulttuuri ylipäätään on vaikutusvaltaisempaa. Palkinnon olisi mahdollista nostaa esiin tuntemattomampia kirjailijoita, mutta kynnys käyttää tätä mahdollisuutta on ilmeisesti melko korkea. Michel Tournier pääsi finalistien joukkoon 2007 ainoana ranskalaisena kirjailijana, ja olen törmännyt siihen, että jotkut amerikkalaiset ja britit tunnistavat hänen nimensä juuri tämän finaalipaikan vuoksi. Eli palkinnon myöntäjät tosiaan käyttävät valtaa – ja tekevät näistä ei-englanninkielisistä kirjailijoista ihan eri tavoin ”saatavilla olevia” kuin mitä he ovat ennen finaalipaikkaa tai palkinnon voittoa.

    VastaaPoista