tiistai 20. marraskuuta 2012

Kauhean kammottava yö




Päivi Kosonen kirjoittaa
Riikka Forsströmin kirjasta
Yön valtakunta
(Tammi, 2012).


Marraskuun pimeydessä tekee mieli vetäytyä. Kuolema, yö ja pimeys, hiljaisuus ovat kyllä läsnä. Houkuttelee istuskella nojatuolissa, selailla ja lueskella Riikka Forsströmin vasta ilmestynyttä kulttuurihistoriallista kirjaa Yön valtakunta. Kirjassa on imua.

Kirjassaan kulttuurihistorioitsija Riikka Forsström inventoi yön merkityksiä eri aikoina. Aihe on hieno ja esimerkkejä riittää: kirjallisuutta ja merkityksiä, elokuvia ja kohtauksia, upeita lainauksia eri ajoilta joka lähtöön. Varsinainen historia esitys ei kuitenkaan ole, vaan pikemmin populaari yön ensyklopedia, jota sävyttää kirjoittajan uusromanttinen käsitys yöstä jonakin kauniina ja kauheana, runollisena ja mystisenä. Romanttinen yön valtakunta ilmenee myös teoksen kuvaliitteiden kuvissa.

Tekijälle itselleen yö on uusromanttinen taikametsä, ”joka levittäytyy eteemme joka ilta auringon laskiessa” ja johon astumme ”aina yhtä peloissamme, aina yhtä täynnä odotusta”. Romanttinen käsitys sävyttää Forsströmin tulkinnat, ja parhaimmillaan tekijä onkin 1800-luvun kirjallisuudessa, romantiikan ja symbolismin aikakaudella, Jean-Jacques Rousseaun, Victor Hugon, John Keatsin, Shelleyn, Brontën, Charles Dickensin, Goethen ja muiden seurassa.

Forsströmin kuu levittää kuulasta hohdettaan, vyöryy taivalla, luo aavistuksenomaisen sillan veteen. Antiikin yö, keskiaikainen noitasapatti taivutetaan nekin romantiikan kuviin ja muotteihin. Toisaalta kirja on täynnä kiinnostavaa ja hyvin kerrottua pikkutietoa. En ole ennen tiennyt, että Shakespearen näytelmien kohtauksista 16 % tapahtuu yöllä.

Omimmillaan Forsström vaikuttaa olevan kertoessaan elämäkerrallisia anekdootteja romantikkokirjailijoista. Vaikka olen esimerkiksi Chateaubriandin omaelämäkerran lukenut moneen kertaan, en ole kiinnittänyt huomiota hänen yökuvauksiinsa, esimerkiksi siihen, että hänen isänsä karkaisi hänen pelkokynnystään panemalla hänet lapsena nukkumaan yksin kaukaisessa linnantornissa. Enkä ensin muistanut Rousseaun tähtitaivaan kiikarointejakaan, filosofin muista yöllisistä seikkailuista puhumattakaan. Elämäkerralliset tapahtumat Forsström hallitsee. Samoin hän kuvaa hyvin romanttisia maalauksia.

Ikävä puoli kirjassa on, että yltiöromanttinen käsitys pitää etäällä ja poissa negatiiviset tunteet, silottelee kauhun ja pelon särmät, hämärtää yön mykät vyöhykkeet. Sanomattakin on selvää, että Forsströmin yön valtakuntaan eivät kuulu suomalaiseen arkiyöhön kuuluvat asiat: hiljaisen väkivallan uhka, viikonloppuöiden reuhaava parisuhdeväkivalta, marraskuinen kompurointi huussiin sysipimeässä tai kelmeän kuun valossa, itkevä sylilapsi, yöllinen synnytys, yksinäinen öinen kipu, koko se yöllinen yksinäisyyden, taloudellisen huolen, menetyksen pelon ja murheen vyöhyke, jonka kaikki meistä omalla tavallaan tuntevat. Näistäkin kyllä kirjallisuus ja elokuvat kertovat omalla tavallaan.

On selvää, että ennen nykyistä 24/7 -aikaamme yö on merkinnyt jotain ihan muuta. Mitä kaikkea, sitä tekijä ei tässä teoksessa vielä tavoita.




perjantai 16. marraskuuta 2012

Suomalaisen nykykirjallisuuden teemoja Finlandia-raadin näkemyksen mukaan

Päivi Brink kirjoittaa:

Luin kiinnostuneena Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajan Janna Kantolan ehdokkaiden julkistustilaisuudessa pitämää puhetta, jossa hän analysoi suomalaisen romaanikirjallisuuden teemoja nykypäivänä. Koskapa Café Voltaire -kirjasarja analysoi maailmankirjallisuuden vastaavia teemoja, oli kiinnostavaa lukea, kuinka samanlaisia teemoja suomalaisessa kirjallisuudessa nykyään käsitellään kuin muuallakin Euroopassa. Toinen maailmansota ja markkinavoimien mahti ovat nousseet vahvasti esiin jokaisessa kirjasarjamme osassa.

Tässä ote Janna Kantolan puheesta:

"Luonnehdinta "kansainvälinen" nousi raadin keskusteluissa monta kertaa esille. Tämän vuoden parhaimpien romaanien aiheenvalinnat ja käsittelytavat kestävät minkä tahansa vertailun. Kansainvälisyys ei merkitse oman maan ja kulttuurin unohtamista, sillä useimmiten se on "kansallisen" asettamista johonkin yleisempään tai laajemmin tunnettuun, mutta vähemmän käsiteltyyn.

Yksittäinen toistuva tapahtumakonteksti tämän vuoden romaaneissa on Lapin sota, jolle viimeistään Katja Ketun viime vuoden Kätilö-romaani tuntuu antaneen alkusysäyksen. Kyseinen näyttämö toistuu kerronnallisesti varsin erityyppisissä teoksissa. Aihepiiriin liittyvä sivujuonne tai yläilmiö näyttäisi olevan Saksan ja saksalaisten rynnistys osaksi suomalaisen kirjallisuuden kuvioita. Jännittävää oli myös huomata, että Hitler vilahtelee tämän vuoden romaaneissa, ja voi kysyä, miksi.

Kirjailijat tuntuvat pohtivan ylipäänsä Saksan roolia sekä viime sodassa että nyky-Euroopassa. Yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan myös satiirilajia hyödyntäen ja toistuen siten, että kohteena on poliittisen ääriliikkeen synty- ja toimintamekanismi. Toisaalta yhtymäkohtia tämän päivän yhteiskuntaan ja sen kahtiajakautuneisuuteen löydetään myös menneisyydestämme, josta suomalaisessa kirjallisuudessa on viime vuosina ammennettu lähinnä kansalaissodan ajalta - yhdessä tämän vuoden romaanissa siirrytään ajassa vielä kauemmas, mutta siinäkin käsitellään köyhien ja rikkaiden ja idealismin ja arkitodellisuuden välistä juopaa siten, ettei analogiaa nykypäivään voi olla huomaamatta. Taloustematiikka, raha ja ylipäätään markkinavoimien ruodinta ovat aiempien vuosien tapaan kirjallisuudessamme esillä, mutta nyt yhä enemmän sosiaalista omatuntoa kolkutellen. "

Koko puhe on luettavissa täällä: http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2012/kantola/

torstai 15. marraskuuta 2012

Kenen aika? Turun Kirjakahvilassa

Tervetuloa Kirjakahvilaan ma 26.11. klo 19 päivittämään tietosi venäläisestä nykykirjallisuudesta!

Café Voltaire-sarjan neljäs osa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta tarkastelee kaunokirjallisuuden tapoja osallistua yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen murrokseen. Keskeisiksi nousevat muistamisen, ajan kokemisen ja historian uudelleenkirjoittamisen kysymykset.

Tilaisuudessa paikalla esseekokoelman toimittaja Tintti Klapuri, joka esittelee Jenniliisa Salmisen kanssa uuden venäläisen kirjallisuuden tärkeimpiä teemoja ja tekijöitä 1970-luvulta 2010-luvulle.

Kirja kysyy, kenen aikaa venäläisessä kirjallisuudessa ja yhteiskunnas­sa nyt eletään: nykyproosan rinnalla esitellään emigranttikirjallisuutta, viihdekirjallisuutta, nykyrunoutta ja vähemmistökirjallisuutta, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia Venäjän nykytilaan.

Venäläistä nykykirjallisuutta kokoelmassa edustavat Ljudmila Ulits­kaja, Tatjana Tolstaja, Viktor Pelevin, Vladimir Sorokin, Aleksandra Marinina, Andreï Makine, Lev Rubinštein, Natalja Kljutšarjova, Andrei Bitov, Venedikt Jerofejev, Viktor Jerofejev, Joseph Brodsky, Dmitri Prigov, Olga Sedakova, Jelena Švarts, Eduard Uspenski, Ljudmila Petruševskaja, Vladimir Voinovitš, Roman Sentšin, Jeremei Aipin, Ser­gei Dovlatov, Pavel Sanajev, Andreï Makine ja Zinaida Lindén.

Teos on myynnissä Kirjakahvilassa. Saatavilla on myös sarjan aikaisempia osia.

Osuuskunta Turun Kirjakahvila
Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha)
20500 Turku
www.kirjakahvila.org