Päivi Kosonen kirjoittaa:
Olen pitänyt paljon saksalaisen kirjailijan W.G. Sebaldin tavasta kirjoittaa romaaneissaan menneestä ajasta läsnäolevasti niin kuin hän kirjoittaessaan parhaillaan kuljeskelisi noissa kuvaamissaan paikoissa. Ja niinhän hän tietysti kuljeskelikin – mielessään. Olen mielessäni verrannut Sebaldia Proustiin ja Montaigneen, jotka molemmat etsivät omassa kirjoittamisessaan tapaa elää uudestaan mennyt maailma. Kaikilla kolmella on samanlainen verkkainen, vähän alakuloinen ja nostalginen tyyli.
Toissapäivänä aloitin Sebaldin romaania Vieraalla maalla, joka oli minulta jostain syystä jäänyt lukematta. Vilkaisin Keltaisen kirjaston takakannesta kriitikkojen ylistyslauseita kirjailijasta ja teoksesta. Toinen oli Susan Sontagilta. Järkytyin syvästi hänen ylistyksestään tai pikemminkin tuon ylistyksen osuvuudesta: ”En tiedä toista kirjaa, joka kertoisi enemmän eurooppalaisen ihmisen vaikeasta kohtalosta eurooppalaisen sivilisaation lähestyessä loppuaan”, kirjoittaa Sontag. Niinpä. Eurooppalaisen sivilisaation loppu on käsillä. Kohtalomme on vaikea. Pakko on kuitenkin pysähtyä uudestaankin Sontagin sanojen äärelle, että löytäisi syyn jatkaa vaikkapa maailman nykykirjallisuuksia esittelevää Café Voltaire -sarjaamme. Käsitellään sitten tuota eurooppalaisen ihmisen vaikeaa kohtaloa. Ehkä siitä vielä irtoaa aivan uusia puolia tuoreita maailmankansalaisen ilon aiheita odotellessa.
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Joskus Päivi puhuitkin siitä, että Euroopassa arvostetaan ihan liian vähän niitä ominaisuuksia, jotka kulttuurissamme ovat hienoimpia. Kritisoimme nykyään historiaamme, ja usein aiheesta, mutta joidenkin perustavaa laatua olevien arvojemme länsimainen tausta unohtuu liian usein. Itselleni ne voisi tiivistää: vapaus, veljeys, tasa-arvo. En väitä, että ne olisivat toteutuneet Euroopassa, mutta niitä pidetään täällä ihanteina. Mikä meidän sivilisaatiossamme on parasta, mitä haluamme siitä säilyttää?
VastaaPoistaNiin, ei noita eurooppalaisia arvoja tarvitse hävitä. Mutta kun niillä ei ilmeisesti saa tarpeeksi tehtyä rahaa, siitä kai on kysymys.
VastaaPoistaAivan, eurooppalaisia arvoja ovat myös tehokkuus, käytännönläheisyys, jatkuva taloudellisen kasvun tavoittelu jne.
VastaaPoistaTuomas Enbusken radio-ohjelma Ylellä "Eurooppalaisuus - väistyvä kulttuuri" paneutui viime viikolla juuri tähän katoavan sivilisaation kysymykseen. Kiinnostava tunnin keskustelu ihmisten kanssa, jotka kaikki katsoivat asiaa eri kulmilta. Islamin noususta oli puhetta myös. Ohjelman voi kuunnella täältä ainakin toistaiseksi: http://www.yle.fi/radio1/asia/tuomas_enbuske/
VastaaPoista