Tulevaisuuden kirjakauppa

Päivi Brink kirjoittaa:

Nettilehti BookRiot julkaisi tänään artikkelin, jossa futuristi David Houle pohtii kirjakauppojen tulevaisuutta vuonna 2015 ja 2020. Näin futuristi ennustaa (lyhennettynä ja vapaasti suomennettuna):

Yhdysvalloissa vuonna 2015 suurin osa kirjoista myydään digitaalisessa muodossa. Määrä voi olla 60 tai 70 %, mutta joka tapauksessa suurin osa uusista kirjoista myydään digitaalisessa muodossa. Lukulaitteet halpenevat, joten voittomarginaali saadaan kirjoista, ei laitteista. Kirjat ovat siis jälleen kirjakauppojen tärkein myyntiartikkeli. Laitteita ei myydä enää niin paljon, eivätkä ne vie tilaa myymälöissä. Laitteen saa luultavasti kaupan päälle, kun ostaa tarpeeksi kirjoja. Liiketilat ovat pienempiä, tehokkaampia ja monikäyttöisempiä kuin nykyään. Kirjakaupat voivat liittyä yhteen muita tuotteita myyvien kauppojen kanssa. Ihmiset ostavat sellaisia kirjoja painettuna, jotka ovat jollain tapaa erityisiä ja tärkeitä. Muuten kirjoja ei enää ajatella fyysisinä esineinä. Jotta lukija haluaa säilyttää kirjan esineenä, sen täytyy olla jollakin tapaa tärkeä. Käytettyjen kirjojen kauppa kasvaa.

Vuonna 2020 uudet kirjat ovat pääsääntöisesti digitaalisia. Fyysiset kirjakaupat ovat harvinaisia, myyvät pääsääntöisesti käytettyjä kirjoja ja niihin tullaan löytämään kirjoja, joita ei muuten tulisi hakutoiminnoilla vastaan verkkokirjakaupassa. Kirjakaupat ovat nostalgisia paikkoja, joissa tehdään antikvaarisia löytöjä. Niissä käydään tunnesyistä ja vuorovaikutuksen vuoksi, tapaamassa muita lukijoita.

Jutun toimittaja on Bethanne Patrick.

Café Voltairen tyyliin sopisi kirjakauppa-kahvila. Kirjakauppa-taidegalleriakaan ei olisi hullumpi... tai kirja- ja kukkakauppa!

Lue koko juttu täältä:
http://bookriot.com/2012/05/30/the-bookstore-of-the-future-part-iv-books-in-the-shift-age/

Sivun lopussa on linkkejä juttusarjan aiempiin osiin, joissa myös pohditaan kirjakaupan tulevaisuutta.

Kirjallisuuslehden tulevaisuus?

Päivi Brink kirjoittaa:

Olenko nähnyt kirjallisuuslehden tulevaisuuden vierailtuani Electric Literature -lehden sivuilla? Lehti ilmestyy digitaalisesti ja sitä voi lukea tietokoneen ruudulta, lukulaitteesta, tablettitietokoneelta tai kännykästä. Lehdestä on mahdollisuus saada paperiversio print-on-demand -tyylillä ja sen voi myös kuunnella. Jokaisessa lehdessä on viisi novellia ja lehden tarkoitus on palauttaa novellit osaksi lukijoiden arkea.

"Here’s how our model works: To publish the paperback version of Electric Literature, we use print-on-demand; the eBook, Kindle, iPhone, and audio versions are digital. This eliminates our up-front printing bill. Rather than paying $5,000 to one printer, we pay $1,000 to five writers, ensuring that our writers are paid fairly. Our anthology is available anywhere in the world, overruns aren’t pulped, and our back issues are perpetually in print. We hope that this model can set a precedent: more access for readers, and fairness for writers." Lehti löytyy osoitteesta http://electricliterature.com/

Päädyin lehden sivuille luettuani Benjamin Samuelin artikkelin True Confessions Of A Book Lover, missä kerrotaan, kuinka hän päätyi suosittelemaan Tumblr-blogia julkaisualustaksi kirjallisuuslehdelle: http://www.huffingtonpost.com/benjamin-samuel/true-confessions-of-a-boo_1_b_1467482.html?ref=books&ncid=edlinkusaolp00000008

Sähkökirjan myynti kasvoi Britanniassa huimasti joulun aikaan

Päivi Brink kirjoittaa:

Sähkökirja oli tänä vuonna monen "aineeton" joululahja. Tavarapaljouteen kyllästyneet ihmiset toivoivat joulupukilta esineiden sijaan mieluummin tiedostoja - tai paremminkin lukukokemuksia. Hachette-kustantamo ilmoitti myyneensä Iso-Britanniassa yksin joulupäivänä yli 100 000 sähkökirjaa ja samoin Harper Collins ilmoitti, että he möivät joulun aikaan yli 100 000 sähkökirjaa Britanniassa. Jouluksi haluttiin monenlaista luettavaa dekkareista tietokirjoihin.

http://www.thebookseller.com/news/hachette-reports-blockbuster-christmas-e-books.html

Rikastettu kirja

Päivi Brink kirjoittaa:

Sain tänään Gummerukselta lehdistötiedotteen, joka alkaa näin: "Mika Kuljun Raatteen tie -menestyskirjaan perustuva Frozen Hell on maailman ensimmäinen rikastettu kirja toisen maailmansodan dramaattisesta alkusoitosta Suomen näkökulmasta." Mikä ihmeen rikastettu kirja? Tiedotteessa ei sen enempää esitelty tätä termiä, joten ei kun googlaamaan.

Löysin tällaisen äänikirjoihin pääasiassa keskittyvän englanninkielisen sivuston, jossa termi enriched books avataan:
http://www.gracevoice.fi/production_services.html

Täällä ilmiötä analysoidaan laajemmin englanniksi: http://www.techflash.com/seattle/2010/03/enriched_e-books_will_they_fly.html

Frozen Hell on iPad-sovellus kirjasta, joka on jo ilmestynyt painettuna kirjana. Heti, kun aloin itse käyttää sähkökirjoja, ja kun tablettitietokoneet tulivat markkinoille, aloin odottaa tietokirjaa, jossa olisi linkkejä verkkosivuille. Viitettä klikkaamalla pääsisi lukemaan lisää saman tien tablettitietokoneen ollessa yhdistettynä verkkoon. Tälle on nyt nimi: rikastettu kirja. Mutta se voi olla paljon muutakin: videota, grafiikkaa ja ääntä tai painetusta kirjasta pois jätettyjä extroja yhdistettynä perinteiseen tietokirjaan. Tietokirjan maailma on muuttunut aivan uudenlaiseksi, ja houkuttelee taatusti taas nuorempiakin lukijoita tietokirjallisuuden pariin. Mahtavaa, olen innoissani tästä.

Entä kaunokirjallisuus? Miten ihanan ihmeellisiä mahdollisuuksia monimedia tuokaan kaunokirjallisuuteen. Kun sankaritar itkee yksin rakastetun perään, saadaan juuri sopiva ääniraita soimaan samalla, kun lukija lukee eteenpäin. Tekniikka on ihanaa, kun se lähtee käyttäjän nautinnosta!

Edellä mainitsemani linkki Techflash kertoo, että jo 2010 ilmestyi David Baldaccin romaani Deliver us from evil ilmestyi rikastettuna: "The "enriched" Baldacci novel, which comes out April 20, "will include passages deleted from the final text, research photos, an audio interview and video footage of Baldacci at work". Gummeruksen kirja ei siis ole maailman ensimmäinen rikastettu kirja, mutta Suomen ensimmäinen kumminkin. Techflash huomauttaa, että rikastetut kirjat ovat eduksi tableteille kilpailussa lukulaitteiden kanssa. Lukulaitteella kun ei pääse nettiin.

Seisomme uuden ajan kynnyksellä, hyvät lukijatoverit.

PS. Voin jo kuvitella, kuinka kirjoista tulee myös mainostilaa. Voit valita, ostatko kirjan hintaan 40 euroa, kun mukana ei ole mainoksia, ja hintaan 20 euroa, kun sivulla vilkkuu koko ajan joku bannerihässäkkä. Tiedän, minkä itse valitsisin.

E-kirja Frankfurtin kirjamessuilla

Päivi Brink kirjoittaa:

Frankfurtin kirjamessuilla keskustellaan parhaillaan muun muassa lukulaitteista ja sähkökirjoista. Uusimmat lukulaitteet ovat siellä esillä, ja keskustelussa huomioidaan myös median vaikutus kirjallisuuden sisältöön.

“Multimedia formats are creating new forms of storytelling, the cloud is replacing the bookshelf and social reading platforms are turning reading into a collective experience. Content is no longer just raw material for the book and media industries, but rather a valuable commodity for technology providers.”

Laitevalmistajat ja kustantamot ovat pyrkineet saamaan uudet laitteet ja sovellukset valmiiksi ennen mailman suurimpia kirjamessuja, joten odotan innolla, mitä messujen jälkeen jää kuluttajan käteen.

Lue lisää kirjamessujen verkkosivulta: Spot your Business: Six Hot Spots for the media trends of tomorrow

https://en.book-fair.com/fbf/journalists/press_releases/fbf/detail.aspx?PageRequestId=979c92e8-643c-4dab-abd9-bfaa8de2d23a&c20f0587-85d5-44d3-a9a4-eb75d0c6143b=18402739-0926-477e-a8be-ddec8de15993

Kännykkäkirjallisuutta slumminuorille

Päivi Brink kirjoittaa:

Osallistuin viikonloppuna Open Book Literary Festivaliin täällä Kapkaupungissa ja kuuntelin kiinnostuneena keskustelua nuorisokirjallisuudesta. Miten saadaan lukemaan sellaiset nuoret, jotka asuvat slummissa, ja joiden kotona ei ole kirjallista kulttuuria? Vastaus liittyi sekä muotoon että sisältöön: kännykkänovelleja slummin arjesta. Niistä nuoret kuulemma oikeasti pitävät ja niitä lukevat sellaisetkin, joille lukeminen ei maistu. Slumminuorillakin on kännykät, vaikka ei paljon muuta olisikaan.

Steve Vosloo perusti Yoza-nimisen mobiilitekstien jakokanavan nettiin ja Ros Haden perusti kustantamon Cover2Cover, joka julkaisee townshipien eli slummien arjesta kertovia pokkariromaaneja nuorille.

Steve Vosloo kertoi, että heillä on tällä hetkellä tallissaan kahdeksan tunnettua, eteläafrikkalaista nuorisokirjailijaa, jotka kirjoittavat novelleja Yozan sivuille. Sieltä novellin voi ladata kännykkäsovelluksena ja lukea kännykän näytöltä. Slumminuorten kännykät ovat halvemmasta päästä, joten lukeminen tuntuu kauhean työläältä pikku näytöltä, mutta nuoria tämä ei tunnu haittaavan. Cell phone stories -projekti on ollut menestys: 38 tarinaa on ladattu yhteensä 300 000 kertaa parissa vuodessa. Mobiililukeminen on merkittävä ilmiö Japanissa, mutta näköjään myös afrikkalaisten nuorten keskuudessa, joille kirja ei ole yhtä tuttu media kuin kännykkä.

Kysyin, vaikuttaako kännykkä tekstiin tekemällä esimerkiksi virkkeistä lyhyitä ja kielestä köyhää. Vosloo vakuutti, ettei näin ole, mutta totesi kuitenkin, että kirjallisuudenlajina mobiilinovelli on hyvin kompakti. Se muistuttaa kuulemma elokuvakäsikirjoitusta ja on pituudeltaan noin 30 liuskaa, 12 000 sanaa. Henkilöitä on enintään neljä. Nuoret voivat kommentoida novelleja luettuaan ne, ja kritiikki on kuulemma murhaavaa ja hyvin suorasukaista. Kirjailijat kuitenkin ottavat mielellään vastaa suoraa palautetta. Nuoret kuitenkin tulevat takaisin ja lukevat lisää, joten kommentteja lukiessa pitää muistaa, että teinit eivät helposti kehu mitään. Kommentteja on saatu 40 000. Yoza on tehnyt yhteistyötä Langasta ja Khayelitsasta tulevien slumminuorten kanssa kehittääkseen konseptiaan, ja palaute on ollut todella monipuolista ja kehittävää. Novellien aiheet vaihtelevat suuresti, ja mukana on jopa 5 Shakespearen näytelmää, joita nuoret lukevat koulussa. Nuoret toivoivat rankkojenkin aiheiden käsittelyä, kuten HIV, teiniraskaudet, seksuaalinen hyväksikäyttö, huumeet ja työttömyys.

Kohderyhmä oli alun perin 14 - 19-vuotiaat mutta Vosloo kertoi, että kyselyjen mukaan lukijat olivat usein vanhempia, alle 25-vuotiaita nuoria aikuisia, pääosin kaupungista ja pääosin tyttöjä ja naisia. Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, mutta vaikka muitakin kielivaihtoehtoja on annettu, englanti on suosituin kielivalinta. Monelle englanti on juuri kirjoittamisen ja lukemisen kieli, ja oma äidinkieli on puhuttu kieli.

Ros Haden kirjoittaa ja kustantaa painettuja nuorisoromaaneja slummien arjesta. Opettajana hän tekee läheistä yhteistyötä slumminuorten kanssa koulussa ja saa heiltä apua nuorisokieleen ja tekstarikieleen. Tähän mennessä Cover2Cover on julkaissut kolme romaania Harmony High -sarjassa, joka kertoo samannimisestä lukiosta. High Schooliin mennään täällä kyllä jo 14-vuotiaana. Romaanien nuoret kokevat voimakkaita tunteita ja ihmissuhdesotkuja. Heidän perheillään on vakavia ongelmia HIV:n ja työttömyyden ja alkoholismin vuoksi. Nuoret haluavat lukea tällaisia, heidän todelliseen arkeensa liittyviä kokemuksia. Heillä ei kuitenkaan ole rahaa ostaa kirjoja, ja siksi koulujen kirjastot ovat tärkeitä kirjojen jakelukanavia. Cover2Cover kannustaa lahjoittamaan kirjoja kirjastoihin. Kirjasarjaan kuuluu myös opettajan opas, jossa ohjataan keskustelemaan luokassa kirjoista.

Sekä Cover2Cover että Yoza pitävät itseään porttina lukemiseen. Ensin nuori täytyy saada kiinnostumaan fiktion ideasta, kaunokirjallisuuden merkityksestä ja mielihyvästä. Kertomalla lukijalle tutuista aiheista tutulla kielellä saadaan nuori kirjallisuuden maailmaan. Sen jälkeen voidaan laajentaa lukemista laajempaan aihemaailmaan ja monimutkaisempaan kieleen. Projektit ovat tärkeitä myös nuorten omanarvontunnon kannalta: meidän elämämme on tärkeää, lukemisen ja kirjoittamisen arvoista.

Lue lisää:
http://yozaproject.com/about-the-project/
http://www.cover2cover.co.za/

Gummeruksen uutisia

Päivi Brink kirjoittaa:

Suomalaisissa kustantamoissa näyttää tapahtuvan jatkuvasti muutoksia johtoportaassa, tällä kertaa Gummeruksessa. Heiskanen tulee sähköisen viestinnän puolelta YLEstä. Mediatalot käyttävätkin laajasti median ammattilaisten ammattitaitoa, eikä päättäjien enää tarvitse olla kirjallisuuden asiantuntijoita kapeasti. Minusta se on hyvä, että sähkökirjan tuomaa potentiaalia pohditaan laaja-alaisesti eri kannoilta, kunhan pääasian eli sisällön laatu ei heikkene.

Tässä Gummeruksen tiedote:

Sakari Heiskanen Gummerus Kustannuksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäälliköksi

Gummerus Kustannus Oy:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäälliköksi on 1.9.2011 alkaen nimitetty Sakari Heiskanen. Ennen Gummerusta Heiskanen työskenteli Yleisradiossa toimittajana, ohjelmakehittäjänä ja tuottajana muun muassa YLE Viihteessä ja YLE Draamassa.

"Sakari on tarinoiden jalostamisen huippuammattilainen, jolla on vahvat näytöt luovan organisaation tärkeimmän voimavaran eli tekijöiden palvelemisesta”, toteaa kustannusjohtaja Henrikki Timgren.

"Vastuun ottaminen 140-vuotiaan Gummeruksen kotimaisesta kaunokirjallisuudesta on kunniakas haaste. Uskon, että taustani sähköisessä mediassa auttaa minua ymmärtämään muutoksia kirjankustantamisen kentällä. Tärkeintä on kuitenkin aina ja ikuisesti hyvä tarina", Sakari Heiskanen sanoo.

Oh, ihana monikanavaisuus

Päivi Brink kirjoittaa:

Tiedättehän, että viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että on olemassa kaunokirjallinen teos ja sillä on lukuisia fyysisiä olomuotoja, kuten painettu kovakantinen kirja, taskukirja, äänikirja ja sähköinen kirja. No, miksipä kirja ei voisi ilmestyä myös WC-paperilla, rullalle käärittynä?

Viime helmikuussa ostin Lambi WC-paperia ja kauhistuin paketin avattuani: paperiin oli painettu runoja. Kuka nyt runoihin voi pyyhkiä, kauhistelin. Sitten luin muutaman näistä romanttista hunajaista tuskaa tihkuvista ”runoista”, eikä enää yhtään harmittanut pyyhkiä niihin. Kyse oli Lambin Ystävänpäivätempauksesta.

Uusimmassa Parnasossa ilmestyi Lasse Koskelan kritiikki tästä runoteoksesta. Kustantaja: Metsä Tissue 2011. Tämä todella jo liikutti minua. Ensin nauratti, mutta sitten totesin, että tähän tämä monikanavaisuus sitten johtaa. WC-paperi on aivan yhtä validi julkaisualusta kuin kirjakin.

Koskela pohtii kiinnostavasti anaalisuuden ja runouden suhteita, muistelee vessapaperille kirjoitettuja runoteoksia ja kirjoittaa sitten kieli poskessa:

”Otan tarkemmin katsottavaksi (tai siis…) yhden rullan Lambin kuusiosaisesta, muovikelmuun rajatusta kokoelmasta. Rullasikermän tai -kokoelman (siinäpä gradun aihe!) rakenne on hiukan yllättävä. Koko rullassa on nimittäin vain kuusi runoa, jotka toistuvat samassa järjestyksessä. // Toisto on ikivanha rakennekeino, ja sen murtaminen on voimakas anomalia. Tämän Lambi tekee ulottamalla toistamansa runon toisinaan sivun rajojen yli. Kyse ei siis ole vain säkeenylityksestä vaan peräti sivunylityksestä.”

Koskela päätyy toteamaan, että ”kirjalliselta arvoltaan Lambin runot ovat ns. p:stä, mitä lienee tässä tapauksessa pidettävä funktionalismina.”

Ihanaa, että kriitikko venyy pohtimaan kirjallisuutemme teosluonnetta ja sen monia ilmiasuja näin taitavan huumorin keinoin!

Koko Koskelan kritiikki löytyy täältä: http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-06/runolla-pyyhkii-hyvin/

BookExpo America ja sähkökirjat

Päivi Brink kirjoittaa:

New Yorkissa pidettiin viime viikonloppuna BookExpo America, joka kokosi yhteen kustantajat, kirjailijat, kirjakauppiaat ja kirjastoihmiset hyvin samaan tapaan kuin meidän kirjamessumme – vaikka ihan toisessa mittakaavassa.

The New York Timesin toimittaja Julie Bosman otsikoi: “E-Business Is the Buzz at Book Fair”. Hän kertoo, että expossa keskusteltiin paljon kustantajan roolista digitaalisen kirjan aikakaudella. Iso kustantamo Barnes & Noble on mennyt mukaan lukulaitebisnekseen, ja nettikirjakauppajätti Amazon on lähtenyt mukaan kustantamiseen. Vanhat roolit eivät siis enää kahlitse alan toimijoita.

“There’s a tendency to think that the other guy’s piece of the pie is so much easier, and you can just jump in and do it,” Susan Petersen Kennedy, the president of Penguin Group USA, said on Tuesday afternoon with a hearty laugh. “It’s good for Amazon to go into publishing. Maybe they’ll develop some respect for how hard it is. Come on in, try it. Go ahead. It’s not so easy.”

Yhdysvalloissa e-kirjat myyvät joidenkin teosten kohdalla jo paremmin kuin painetut kirjat, mikä tuottaa ongelmia pienille kirjakaupoille, kun kauppa siirtyy nettiin. The New York Timesin mukaan e-kirjat ovat olleet menestyksellisiä fiktion puolella, erityisesti sellaisten lajien kuin dekkari ja viihderomaani kohdalla, mutta lastenkirjat ja suuri osa tietokirjoista luetaan edelleen mieluiten painettuna kirjana. Kustantajat ovat tyytyväisenä panneet merkille, että lukulaitteiden omistajat ostavat enemmän kirjoja kuin ennen lukulaitteita. E-kirjojen markkinat ovat globaalit – ainakin englanninkielisen kirjallisuuden markkinat.

http://www.nytimes.com/2011/05/26/books/bookexpo-america-underlines-industry-shifts.html?_r=1&scp=1&sq=book%20expo%20america&st=cse