Humanismi, kirjallisuus ja eri näkökulmien kuvittelemisen taito

Hanna Meretoja, kirjallisuudentutkija:

Ottaessani viime viikolla vastaan Vuoden humanistitohtori -palkintoa puhuin humanismin merkityksestä. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa se ei tunnu pelkältä juhlapuheiden vakioaiheelta, vaan oikeasti tärkeältä asialta. Nyt jos koska humanistista ajattelua tarvitaan vastavoimaksi – esimerkiksi populismia vastaan. Humanistisiin taitoihin kuuluu kyky ymmärtää ja arvostaa ihmisenä olemisen monimuotoisuutta sekä kyky tarkastella kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä kriittisesti ja analyyttisesti niiden kaikessa monimutkaisuudessa. Se on yksinkertaistamista ja lokeroimista vastustavaa ajattelua.

Taito tarkastella asioita eri näkökulmista kuuluu myös hyvän kirjallisuuden tunnuspiirteisiin. Tarkastelin väitöskirjassani tarinankerronnan kriisiä ja paluuta ranskalaisessa kirjallisuudessa – ja tätä käsitellään myös Café Voltaire -sarjan ensimmäisessä osassa Tarinoiden paluu. Kun nykykirjallisuudessa alettiin erilaisten kertomuskriittisten suuntausten jälkeen yleisesti hyväksyä, että tarinat läpäisevät ihmisenä olemista, tähän liittyi tietoisuus siitä, että kaikki tarinat ovat tietystä näkökulmasta esitettyjä tulkintoja. Tarinat voidaan aina kertoa toisin: aina voidaan kysyä, kuka kertoo ja mistä näkökulmasta ja mitä jätetään kertomatta ja miksi. Kohtaamme maailman – median, koulukirjojen, viihdeteollisuuden jne. välittämien – tarinoiden kautta, ja tarinat ovat aina eettisesti ja poliittisesti latautuneita. Ei ole ”neutraalia” tarinaa.

Michel Tournier on kirjoittanut siitä, miten lapsi kasvaa ajattelevaksi, tuntevaksi, kokevaksi ihmiseksi kulttuurin välittämien tarinoiden hyrinässä. Sekä äitinä että humanistitutkijana olen miettinyt sitä, minkälaisen tarinoiden hyrinässä kasvamme ja kasvatamme lapsiamme nykyisen globalisaation aikakaudella. Markkinavoimat yhtenäistävät ja tuotteistavat yhä enemmän niitä narratiivisia identiteettejä, joita meille – ja pienille tytöille ja pojille – tarjoillaan.

Hyvä kirjallisuus edistää tarinoiden monimuotoisuutta: se tuo erilaisia ääniä meitä ympäröivään tarinoiden hyrinään. Kiitos Astrid Lindgrenin nykyajan pikkutytöillä on Disney-prinsessojen lisäksi tarjolla vaikkapa Peppi Pitkätossun näkökulma asioihin. Meitä ympäröivien tarinamaailmojen erilaiset äänet auttavat hahmottamaan maailmaa eri näkökulmista – näkemään asiat toisin silmin.

Humanistisen ajattelun tavoin hyvä kirjallisuus edistää kuvittelukykyä, kuten vaikkapa sen kuvittelemista, miten asiat voisivat olla toisin. Tai sen kuvittelemista, miten minäkin voisin olla hän, josta luen päivän lehdestä: maan velkakriisin keskellä tulevaisuuttaan suunnitteleva nuori portugalilainen, kaiken menettänyt turvapaikanhakija, väkijoukon keskellä silmittömän väkivallan uhriksi joutunut bussikuski. Heillä kaikilla on omat tarinansa – ja niiden kuvitteleminen vaatii yllättävän paljon taitoa ja rohkeutta, usein jopa sisua. Mutta myös palkinto on suuri: uusia näköaloja, joiden avautuessa ei enää ole sama.