Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Päivi Kosonen kirjoittaa blogiin aina silloin tällöin lukukokemuksiaan:
Sarah Waters
Vieras kartanossa.
Suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2011.
Alkuteos: A Little Stranger, 2009.
Uusimmassa romaanissaan Sarah Waters jatkaa lajikokeilujaan, jossa hän kirjoittaa perinteistä naisten kirjallisuutta uusiksi. Nyt on vuorossa kauhu- ja kartanoromantiikka. Mistään pusipusiromanssista ei siis ole kyse, vaan nimenomaan epäonnistuneesta ja toteutumattomasta romanssista niin kuin lajiin kuuluu.
Vieras kartanossa ei myöskään pyri olemaan kuolematon taideteos, vaan lajityypillinen lukuromaani. Waters on kuitenkin saanut kartanokeitokseensa poikkeuksellisen kiinnostavan maun. Hän on lisännyt naisten psykokauhuun ripauksen räjähdysherkkää luokkatietoisuutta, joka tekee lukuelämyksestä oudon ja pelottavan.
Sarah Waters liikkuu luontevasti oudoilla, niljakkailla ja pimeillä vesillä. Nyt on kuvauksen kohteena sodanjälkeinen Englanti ja köyhä maalaislääkäri, Tohtori Faraday, jonka mielen syvyyksistä alkaa sopivan tilaisuuden tullen tihkua pitkään haudutettua katkeruutta ja kaunaa paikallista kartanonomistajaperhettä kohtaan. Mistä Ayresin kartanoperheen rappiossa oikeastaan on kyse? Waters antaa romaanillaan ymmärtää, että vanhat vastaukset eivät välttämättä enää päde ja että luokkakysymyksestä on tullut taas akuutti ja ajankohtainen.
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Miten ripaus luokkatietoisuutta voi tehdä lukuelämyksestä oudoin ja pelottavan?
VastaaPoistaHyvä kysymys, parahin eläkeläinen. Kyse ei tietenkään ole mistä tahansa ripauksesta, vaan juuri siitä ripauksesta, joka johtaa niin sanotusti maljan läikkymiseen yli. Waters on työväentaustainen kirjailija ja tuntuu siltä, että hän käyttää mielellään romaaaneissaan työläistaustaa yhteiskunnan potentiaalisena muutosvoimana ja myös uhkamomenttina. Työväestössä on voimaa - tuon voiman keskeinen moottori on kauna ja katkeruus - ja joskus se aina purkautuu. Tämä pelottavuus on mielestäni siinä, että nyt kun luokkaerot ja tuloerot taas kasvavat, syntyy painetta, joka tunnetusti johtaa kapinaan, vallankumoukseen - sanalla sanoen verenvuodatukseen ja kärsimykseen.
VastaaPoistaNyt selkis. Mutta kovin yksinkertaistettua on väittää, että työväenluokan voiman moottorina olisi kauna ja katkeruus, kyllä se tänä päivänä on selvä kurjistuminen. Vallitseva politiikka viis veisaa heikoimmin menestyvistä eli köyhistä, sairaista ja vanhuksista. Työttömyys ja avuttomuus on se liikkeelle paneva voima.
VastaaPoistaKun työttömyys ja tuloerot kasvavat se johtaa tosiaankin kapinaan ja tiukkaan vaatimukseen politiikan suunnan muutoksesta, joka toki voidaan tehdä ilman verenvuodatustakin. Ihmisten pahoinvointi vaatii muutosta, ei kauna ja katkeruus.
Höh, tämä nyt oli tätä. Monet taloustieteilijät ovat nykyään sitä mieltä, että Marx oli sittenkin oikeassa. Tuo hössötys kaunasta ja katkeruudesta tuntuu kovasti pikkuporvarilliselta kahvipöytäkauhistelulta!
Jaa, en tiedä, kuinka yksinkertaista tämä on. Luulen, että me katsomme asiaa eri näkökulmista.
VastaaPoistaItse olen muuten työväenluokkaa (enkä pikkuporvarillinen kahvinjuoja) ja hyvin tiedän omasta kokemuksesta, että toimintani moottoreita on monenlaisia. Mutta tuossa romaanissa, josta nyt on puhe, keskeinen tarinaa eteenpäin vievä voima on tohtorin oman kurjuuden ja osattomuuden takana kytevä kauna ja katkeruus.
Waters on muuten itsekin mahdollisimman kaukana pikkuporvarillisista piireistä, vaikka onkin noussut yhteiskunnan tikapuissa. Tohtorintutkinnostaan ja kirjallisesta maineestaan huolimatta Waters on Englannissa ja Britanniassa nimenomaan työväenluokkainen lesbokirjailija (vaikka tätä ei sanotakaan ääneen). Hän ei ole koko kansakunnan ääni.
Ei me mistään eri näkökulmista katsota; sinä vain tiedät tuosta kirjasta ja sen kirjoittajasta enemmnän, koskapa olet lukenut kirjan! Ja itse asissa tuo viimeinen puheenvuorosi pani minut kovasti kiinnostumaan opuksesta. Luulenpa, että ostan sen ja luen.
VastaaPoista