Päivi Brink kirjoittaa:
Tiedättehän, että viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että on olemassa kaunokirjallinen teos ja sillä on lukuisia fyysisiä olomuotoja, kuten painettu kovakantinen kirja, taskukirja, äänikirja ja sähköinen kirja. No, miksipä kirja ei voisi ilmestyä myös WC-paperilla, rullalle käärittynä?
Viime helmikuussa ostin Lambi WC-paperia ja kauhistuin paketin avattuani: paperiin oli painettu runoja. Kuka nyt runoihin voi pyyhkiä, kauhistelin. Sitten luin muutaman näistä romanttista hunajaista tuskaa tihkuvista ”runoista”, eikä enää yhtään harmittanut pyyhkiä niihin. Kyse oli Lambin Ystävänpäivätempauksesta.
Uusimmassa Parnasossa ilmestyi Lasse Koskelan kritiikki tästä runoteoksesta. Kustantaja: Metsä Tissue 2011. Tämä todella jo liikutti minua. Ensin nauratti, mutta sitten totesin, että tähän tämä monikanavaisuus sitten johtaa. WC-paperi on aivan yhtä validi julkaisualusta kuin kirjakin.
Koskela pohtii kiinnostavasti anaalisuuden ja runouden suhteita, muistelee vessapaperille kirjoitettuja runoteoksia ja kirjoittaa sitten kieli poskessa:
”Otan tarkemmin katsottavaksi (tai siis…) yhden rullan Lambin kuusiosaisesta, muovikelmuun rajatusta kokoelmasta. Rullasikermän tai -kokoelman (siinäpä gradun aihe!) rakenne on hiukan yllättävä. Koko rullassa on nimittäin vain kuusi runoa, jotka toistuvat samassa järjestyksessä. // Toisto on ikivanha rakennekeino, ja sen murtaminen on voimakas anomalia. Tämän Lambi tekee ulottamalla toistamansa runon toisinaan sivun rajojen yli. Kyse ei siis ole vain säkeenylityksestä vaan peräti sivunylityksestä.”
Koskela päätyy toteamaan, että ”kirjalliselta arvoltaan Lambin runot ovat ns. p:stä, mitä lienee tässä tapauksessa pidettävä funktionalismina.”
Ihanaa, että kriitikko venyy pohtimaan kirjallisuutemme teosluonnetta ja sen monia ilmiasuja näin taitavan huumorin keinoin!
Koko Koskelan kritiikki löytyy täältä: http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-06/runolla-pyyhkii-hyvin/
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Enpä ollut Lambin runokokoelmasta kuullutkaan (minulla ei ole varaa noin kulturelliin wc-paperiin?), joten kiitos tästä kirjoituksesta, ihan mahtavaa :D.
VastaaPoistaHuikea juttu - sekä alkuperäinen että tämä! Harmi että tämän funktionaalisen kokoelman ilmestyminen jäi minultakin kokonaan huomaamatta..
VastaaPoistaEi herttinen xD Koskelan luennoilla olleena suorastaan kuulen tuon virnistelyn.
VastaaPoistaIdeana ei toki hassumpi. Runot tosin toimivat varmaan paremmin kuin romaani. Olisi ikävää jäädä johonkin jännään kohtaan, ja sitten joku toinen käy pyyhkimässä välillä.
Eikä Morre :D Päivän parhaat naurut saivat jatkoa, kun luin kommenttisi!
VastaaPoistaValion maitopurkeissa oli jokunen vuosi sitten runoja, taisi kuivua projekti kokoon jostain syystä. Ehkä maitopurkki olisi tyylikkäämpi paikka runoille. Vaikka jotain äärimmäisen mojovaa on kyllä vessapaperirunoissakin. Kaipa kaunis runo suloisesti suutelee takapuoltakin? Aistikaamme kaikilla aisteilla!
VastaaPoistaJa minä onneton käytin mökillä ko. vessapaperia muina naisena vähän hymähdellen ymmärtämättä lainkaan tarkastella sitä postmodernina rajan ylityksenä ja runouden tunkeutumisena kaikkialle! Hymyilytti kylläkin.
VastaaPoista