Päivi Brink kirjoittaa:
Lauren Beukes: Zoo city. Jacana Media 2010.
Aikamoinen kokemus tämä eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin romaani Zoo City! Se sijoittuu Johannesburgiin lähitulevaisuudessa, vuonna 2011, jolloin ne ihmiset, jotka ovat tappaneet toisen ihmisen, joutuvat jatkuvasti elämään eläin rinnallaan. Eläin tulee heidän luokseen rikoksen jälkeen, eivätkä nämä ihmiset pysty elämään erossa eläimestään. Niinpä Jo’burgin slummiutuneiden kerrostaloalueiden asukkaista monella on eläin ja kaupunki saa lisänimen Zoo City. Zinzi Decemberin eläin on laiskiainen, ja hän on vastuussa veljensä kuolemasta.
Eläimen kanssa kulkevilla on usein jokin erityislahja. Zinzillä on taito löytää kadonneita esineitä. Kun hän tapaa ihmisen, hän näkee heidän ympärillään auran, jossa kadonneet esineet leijuvat. Zinzillä on vanhoja velkoja, sillä hän on parantuva narkkari, joka on lainannut loputtomasti rahaa vääriltä ihmisiltä. Niinpä hän joutuu edelleen yhteistyöhön rikollisten kanssa. Hän päätyy etsimään nuorta tyttöä, laulajaa, joka on huippusuosittu. Musiikkibisneksen karu kovuus on ajanut tytön karkuun – vai onko? Onko hänet siepattu? Vai tapettu? Tästä Zinzi alkaa ottaa selvää.
Romaani on fantasiaa, mutta myös totta. Sen hurjimmat tarinat ovat tosipohjaisia tarinoita 8 miljoonan asukkaan Jo’burgista ja Zinzin ystävien ja rakastetun kautta myös Kongosta ja Ruandasta. Zinzi seikkailee kaupungin viemäriverkostossa, luksusyökerhoissa ja sangoman eli parantajanoidan luona. Kaupungin rikkaiden ja köyhien juopa tuodaan räikeänä esiin. Kirjailija Beukes on valkoinen ja Zinzi musta, mutta tässä romaanissa tärkein ero ei ole etnisten ryhmien välinen vaan moraalinen: jotkut ihmiset ovat sietämättömän itsekkäistä ja toiset kykenevät tiukassakin tilanteessa oikeudenmukaisuuteen. Kaikilla on kuitenkin salattu agenda, ja kaikki yrittävät tavallaan selviytyä Zoo Cityn kaduilla.
Zoo City on niitä kirjoja, joista puhuessaan pelkää koko ajan paljastavansa liikaa. Se on dekkari – tavallaan. Se on romaani nykyajan Etelä-Afrikasta ja se on fantasiaa. Persoonallinen tyyli, elävänoloiset henkilöt ja tonneittain katu-uskottavuutta tekevät kirjasta hienon kokemuksen. Elokuva on jo tekeillä täällä Etelä-Afrikassa. Lue kirja ennen leffaa. Ja kustantajat, kiirehtikää käännösoikeuksien kanssa!
Elokuvasta lisätietoa: http://angryrobotbooks.com/2011/11/announcing-zoo-city-the-movie/
VastaaPoistaOn kiinnostavaa lukea näitä eteläafrikkalaisen kirjallisuuden tuulahduksia, joita olet välittänyt tänne pohjoisen havumetsävyöhykkeen lukijoille. Mitkä ovat siellä nyt kirjallisuuden puhutut teemat?
VastaaPoistaOlen vielä aloittelija eteläafrikaklaisen kirjallisuuden lukijana. Tähän mennessä lukemani pohjalta sanoisin kuitenkin, että apartheid-historian läpikäyminen on keskeisin teema, mutta myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun esilletuonti on tärkeää. Historiallisesti vaiennetut ihmiset tai heidän lapsensa kirjoittavat sorron vaikutuksista sorrettuihin. Genrerajojen yli hypitään: dekkarityyppisiä romaaneja esimerkiksi syntyy. Sukupolvien erot on merkittävä teema, koska täällä vuosi 1994 erottaa vanhemmat sukupolvet myös historiallisen vastuun kantajina nuoremmista. Moni valkoinen eteläafrikkaalinen on asunut pitkään Euroopassa, Yhdysvalloissa tai Australiassa, ja tämä tuo matkailun ja kodittomuuden ja kulttuurien kohtaamisen teemoja kirjallisuuteen. Kulttuurien moninaisuus on tyypillistä Etelä-Afrikalle muutenkin, ja afrikkalaisten perinteiden vaikutus näkyy kirjallisuudessa. Myös muslimikirjailijoita löytyy. Keskenään hyvin erilaisia kirjoja kirjoitetaan. Kirjamarkkinat on suurin piirtein samat kuin Suomessa: jos romaani myy 5000 kpl, se on ok. Bestsellerit myy sitten satoja tuhansia.
VastaaPoista