Päivi Brink kirjoittaa:
Ensimmäinen Hollinghurst-suomennos ilmestyy syyskuussa Otavalta: Vieraan lapsi. Suom. Markku Päkkilä. Otavan kirjaluettelossa kerrotaan, että romaani kertoo Cambridgessa opiskelevasta George Sawlesta, joka lähtee viikonlopuksi perheensä maaseutukartanoon ystävänsä Cecilin, nuoren runoilijan, kanssa. Miesten välisen suhteen kehittymistä tarkkailee sivusta Georgen sisko Daphne. Tämän viikonlopun vaikutukset tuntuvat kahden suvun historiassa koko vuosisadan ajan. Cecilin tarina päättyy ensimmäiseen maailmansotaan, mutta hänen persoonansa on romaanin ytimessä. Kirja ilmestyy myös sähkökirjana.
Ennen kuin kirja on saatavillamme, voi Hollinghurstin tuotantoon tutustua lukemalla Pia Livia Hekanahon esseen "Alan Hollinghurst - kauneudesta, rakkaudesta ja muista rikoksista" Café Voltaire -sarjan brittikirjasta Imperiumin perilliset.
Hekanaho kirjoittaa esseessään: "Tuotannossaan Alan Hollinghurst muovaa uusiksi kuvaamme brittiläisestä lähihistoriasta kuvaamalla sitä modernien homomiesten näkökulmasta. Yhteiskuntakritiikki, jonka keskeinen ase on ironinen 'sisäpuolisen katse' on yhtä olennainen osa hänen kirjailijanlaatuaan kuin esteettisesti viimeistelty kieli. Samalla hän osoittaa, että austenlaisessa ironiassa piilee aivan omanlaisensa poliittinen voima." s. 184 Imperiumin perilliset.
Vieraan lapsi on alkukielellä Stranger's Child (2011), ja siitä voi lukea lisää täältä Guardianista, missä romaania kuvaillaan sanoilla "gay sex pastoral":
http://www.guardian.co.uk/books/2011/jun/17/strangers-child-alan-hollinghurst-review
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytyy laittaa korvan taakse!
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaViime kesän ehdottomasti paras lukukokemukseni oli juuri kyseinen Alan Hollinghurstin tiiliskivi. Ostin sen Lontoosta kirjailijan signeerauksen kera pelkästä uteliaisuudesta, tuntematta kirjailijaa entuudestaan. Luojaani kiitin, ettei minulla ollut mukanani sanakirjaa: en olisi päässyt kirjaa vieläkään loppuun. Huomio kiinnittyi vääjäämättä taidokkaaseen kieleen ja kerrontaan. Pidin erityisesti Hollinghurstin kirjallisista keinoista. Hän käyttää rajujakin ajallisia ja temaattisia leikkauksia, siirtyy paikasta ja henkilöstä toiseen yllättävästi mutta aina niin, että tapahtumat punoutuvat jossain vaiheessa luontevaksi kokonaisuudeksi.
Hän ei selittele, vaikka onkin erittäin vuolassanainen. Perienglantilaisen ajatusmaailman pohjalla väijyy pari säettä runosta, joka kasvaa romaanissa ennennäkemättömiin mittoihin. Kirjan pihtiote pitää yhä.
Helen Moster
Kiitos Helen hyvin kuvailevasta kommentistasi, nyt innostuin entistä enemmän. Maltankohan odottaa suomennosta vai karkaanko jo etukäteen lukemaan The Stranger's Childia?
VastaaPoista