Tietokirjailija ja kirjallisuudentutkija Päivi Kosonen pohtii helteen keskellä Siri Hustvedtin uutta romaania ja sen tyyliä:
Siri Hustvedt, Kesä ilman miehiä. Suomentanut Kristiina Rikman. Otava, 2011.
(Alkuteos The Summer Without Men, 2011)
Suhtaudun ristiriitaisesti Siri Hustvedtiin. Toisaalta pidän hänen kepeästä tavastaan käsitellä asioita. Toisaalta suhtaudun hänen tyyliinsä epäillen. En tiedä itsekään miksi, sillä viihteellä ja lukuromaaneilla on vankka sija omassa lukemisen historiassani. Ehkä kyse on siitä, että hänen kepeä ja avoin tapansa suhtautua maailmaan hämmentää minua, vakavamielistä totuuden etsijää. Sillä Hustvedtin tapa kirjoittaa tarinaa ja muotoa on syvimmiltään keskustelullinen. Minä väitän, mutta hän pohtii ja puntaroi. Jättää tilaa, ilmaa, pohdittavaa. Minua ärsyttää, kun en saa häntä ja hänen totuuttaan kiinni. Vai sekö, että hän osaa kirjoittaa niin kuin kirjoittaa: moniäänisesti, dialogisesti tai esseistisesti?
Uusin romaani Kesä ilman miehiä on aiheeltaan vakava ja Hustvedtille tyypille psykodraama. Mies on ottanut ja jättänyt. Nainen on saanut hermoromahduksen. Nainen joutuu miettimään yhden kesän aikana elämänsä uusiksi. Naisen ja miehen suhde muodostaa teoksen päälinjan, mutta sen rinnalla Hustvedt kirjoittaa päähenkilönaisen muustakin elämästä oikeastaan koko sen laajuudessaan: hulluudesta ja terapiasta, äidin ja tyttären suhteesta, vanhusten palvelutalon naisten viisaudesta, nuorten naisten kirjoittajapiiristä, naapurin lapsiperheen arjesta. Näitä yhdistää pohdinta naisten (naismaisesta?) tavasta elää, keskustella, lukea ja kirjoittaa - tulosvastuuttomasti rönsyillen ja toisiaan tukien ja auttaen. Minusta teosta voi tällä perusteella kutsua feministiseksi.
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Mielenkiintoista pohdintaa! Ehkä Hustvedtin salaisuus onkin siinä, että häntä on vaikea täysin lokeroida, joten hänen kirjansa sopivat monenlaisille lukijoille?
VastaaPoistaNiin olen itsekin taipuvainen ajattelemaan. Mutta entäpä miehet ja miesten lukemiset, joista Hustvedt myös kirjoittaa? Lukevatko miehet Hustvedtia? Ja jos eivät lue, pitäisikö heidän? Onko joitain kirjailijoita - kuten Mark Twainin inhoama Jane Austein - joita miehet eivät ymmärrä? Ja vastaavasti: ymmärtävätkö naislukijat kaikkia mieskirjailijoita? Minulla on monia miehiä, joista en pidä. Yksi heistä: Mark Twain (YÖK).
VastaaPoistaMinäkin juuri kirjoitin jossain blogitekstini sivulauseessa, että onko kukaan koskaan kuullut miehestä, joka lukisi Hustvedtia - vai oliko se Shieldsiä, mutta samantyyppistä "naisten kirjallisuutta" kuitenkin. Kuulemma sellaisiakin miehiä on, mutta todella harvassa taitavat olla.
VastaaPoistaOlen itse asiassa juuri viikonloppuna aikeissa tilastoida, montako naisten ja miesten kirjaa olen tänä vuonna lukenut ja pohtia sitä, vaikuttaako kirjailijan sukupuoli lukemiseen ja jos, niin miten. Olen periaatteessa sitä mieltä, ettei se vaikuta, mutta olen silti varma, että luen paljon enemmän naisten kirjoittamia kirjoja. Tämäkin tilastointi-idea tuli muuten eräästä blogikeskustelusta, kirjablogien verkosto on ihana asia! Tämä Café Voltaire täydentää kyllä blogitarjontaa hienosti ammattimaisuudellaan, kiitos!
Sitten kun olet saanut "kokeestasi" tulokset, kerro niistä! Täytyykin alkaa seurata blogiasi. Tosin voisithan tarjota pohdintojasi tännekin Päivi K:lle tai Päivi B:lle?
VastaaPoistaJuu, kerron. Ja kiitos tarjouksesta! Ei tiedä, vaikka joskus innostuisinkin kirjoittelemaan tännekin. :)
VastaaPoistaLuin Kesän ilman miehiä juuri ja pidin siitä paljon. Vähän aiemmin olin lukenut Kuisma Korhosen esseekokoelman Lukijoiden yhteisö, jossa hän pohtii mm. sitä, kuinka kirjailija tavoittelee lukijaa kuin kaukaista ystävää.
VastaaPoistaHustvedt puhuttelee lukijaa suoraan muutamaan kertaan todella lämpimästi, olin siitä oitis ihan myyty! Ja toki kirjan teemat eri ikäisine naisryhmineen olivat myös kiinnostavia.
Mm. Hustvedtia, Shieldsia ja Iris Murdochia lukevan miehen kiinnostava blogi löytyy täältä: www.poplaari.blogspot.com
VastaaPoistaSinänsä minusta kaikkien kirjailijoiden ei tarvitse puhutella tasapuolisesti molempia sukupuolia eikä kaikkien tarvitse pitää esim. "äijämäisestä" tai "naisellisesta" tavasta kirjoittaa. Kirjallisuuden sukupuolittumisesta löytyy blogipohditaa mm. täältä: sanakirjani.blogspot.com/2011/07/laheisyys.html
Esittäisin juttutoiveen Cafe Voltaire -blogille: olisi kiinnostavaa lukea ammattitutkijoiden avaavan käsitteitä viihdekirjallisuus, lukuromaani ja korkeakirjallisuus. Aihe on puhuttanut kirjablogeissa kovasti viime aikoina!
"tulosvastuuttomasti rönsyillen". Siitä sanonnasta minä pidän! :)
VastaaPoistaHeissan ja terveisia Kapkaupungista! Kiitos ideasta, pannaan korvan taa. Itse luen juuri Zadie Smithin innoittamana George Elliotin Middlemarchia ja olen ihan innoissani sen ironisesta feminismista. Palaan naihin, kun saan kodin ja sinne kunnon yhteydet nettiin. Hauskaa lukukesaa!
VastaaPoista