Päivi Brink kirjoittaa:
Helsingin Kirjamessut ovat taatusti Suomen kaupallisin krijallisuustapahtuma, vaikka messuilla muistetaan onneksi pääosin lähestyä kirjallisuutta sisällön kautta. Kustantaja Niklas Herlin kirjoittaa messujen kynnyksellä hienosti kolumnissaan Uudessa Suomessa siitä, kuinka kotimainen kirjallisuuskeskustelu on alkanut pyöriä ihan liikaa rahan ympärillä. Herlinin kolumnin luettuaan voi lähteä messuille ihmettelemään muun muassa virolaista nykykirjallisuutta, ja miettiä, mitä muuta arvoa kirjallisuudella on, kuin euroissa mitattava arvoa.
Herlin kirjoittaa: "Tietysti voidaan wahlroosilaisittain kysyä, tarvitseeko kirjallisuutta edes olla, jos se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyvä kysymys. Mutta jos sitä ei olisi, ei olisi tämä maakaan sellainen kun se on. Enkä tiedä millainen Suomi tai "Suomi" meillä olisi ilman kirjallisuutta. Erilainen ainakin, jos sitä ylipäätään ilman kirjoja olisi."
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86806-onko-kirjallisuuskeskustelu-rahakeskustelua
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Hyvä kommentti juuri tässä ajassa! Mietin juuri blogissani palkintoja yleensä. Niin hienoa kuin onkin, että tärkeänä koettuja asioita nostetaan palkinnoin esille, on palkitseminen jotenkin kaksiteräinen miekka. Miksi näin?
VastaaPoistaKävin lukemassa kirjamessukokemuksesi ja oli mahtavaa tuntea, että olin ikään kuin kärpäsenä katossa kirjamessuilla kanssasi. Kiitos! Käykää muutkin:
VastaaPoistahttp://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/
Kirjallisuudessa kilpaileminen on tietysti ihan hullua, mutta tavallaanhan se on kirjojen suosittelua. Erilaiset arvovaltaiset ja vallattomat tahot jakavat palkintoja kertoakseen muille, mitkä teokset ovat tällä hetkellä heidän näkökulmastaan parhaita. Tämä suosittelu ei kuitenkaan ole pyyteetöntä, eivätkä kaikki teokset ole tasa-arvoisia, vaan taloudelliset ja muut epäkirjalliset syyt vaikuttavat päätöksiin. Toisaalta seuraan kyllä palkintoja juuri suosittelumielessä. Kuka voitti Goncourtin, kuka Bookerin? Kyllä se jotakin kertoo ja usein palkitut ovat todella hyvää kirjallisuutta.