Päivi Brink kirjoittaa:
Kirjastolehdestä silmiini osui juttu Luetaan koiralle -hankkeesta. Mitä ihmettä? Miksi koira haluaisi, että sille luetaan kirjoja? Mutta vähitellen minulle valkeni, että kyse on lukijan mielihyvästä. Lapset, joilla on ongelmia lukemisen oppimisessa, ovat voineet tammikuusta 2011 alkaen lukea Kaarinan pääkirjastossa koiralle kirjoja. Koirahan ei siis piittaa, jos lukija junnaa paikallaan, eikä pääse eteenpäin. Tällainen armollinen kuulija helpottaa lukijan tehtävää. Lapset lukevat ääneen ja kuulijana oli ensin pehmokoira ja nyt ihan oikea berninpaimenkoira. Aiheesta on tekeillä kaksi graduakin, psykologian alalta. Hieno idea!
Lue lisää:
http://suomenkirjastoseura.fi/etusivu/lehti/uutiset?modeyksi=yksi&teksti_id=20476
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Ihana idea tosiaan! :) Myös Espoossa Sellon kirjastossa käy välillä kirjastokoira, mutta en ole sen enempää ajatellut, mikä sen tehtävä on.
VastaaPoistaTörmäsin samaan uutiseen jokin aika sitten enkä voinut silloin olla ajattelematta - niin kuin en nytkään voinut - että juuri tästä samaisesta syystä ihmiset ottavat ja pitävät tällä hetkellä niin paljon koiria. Koiria ei tarvita pelkästään lukemiseen - eli tässä tapauksessa kärsivälliseen kuuntelemiseen - vaan läsnäolemisen tunteen kokemiseen, lämmön ja välittämisen tunteen välittämiseen. Siis sellaisiin asioihin, joita ennen vanhaan kutsuttiin inhimillisiksi. Nyt koirat ja kissat ja muut pitävät tällaista elämisen kadonnutta ulottuvuutta esillä. Mitä ihmisistä sitten on tullut, täytyy mennä katsomaan peilistä.
VastaaPoistaKahden kissan omistajana tiedän, että eläimiltä saa paljon seuraa, iloa, lämpöä ja lohtua, enkä enää voisi oikeastaan kuvitella olevani ilman moista seuraa. Kissat pitävät myös usein seuraa lukiessa.:) Kuitenkin tiedän, mitä tarkoitat, ja olen usein surullinen, kun ihmiset ottavat eläimiä vääristä syistä, saadakseen jotain sellaista jota oikesti kaipaavat esim. toisilta ihmisiltä. Silloin eläin ei aina saa olla oma eläimellinen itsensä tai joutuu syrjään, jos se "kadonnut ulottuvuus" löytyykin muualta. Mutta parhaimmassa tapauksessa eläimet ovat mitä parhainta ja suorastaan opettavaisinta seuraa.
VastaaPoistaMeni hieman ulkokirjalliseksi keskusteluksi. :)
Mielenkiintoista on myös miettiä, kuinka tärkeää ääneen lukevalle on se, että on joku kuulija. Ja sellainen kuulija, joka ei kritisoi. Meidän kummitätien ja vaikkapa isovanhempien rooli lukemaan oppivan elämässä voisi olla tällainen kuulija, joka ei niinkään korjaa vaan ohjaa miettimään, mitä lukija oikein lukee: ymmärtämään luettua. On tärkeää keskutella luetusta, jotta lukemisen mielekkyys tulee selväksi. Täällä Etelä-Afrikassa lukutaidon parannus on kansallinen missio ja osallistun osaltani lahjoittamalla käytettyjä lastenkirjoja kouluihin.
VastaaPoista