tag:blogger.com,1999:blog-3894425483257497529.post6108031933541141572..comments2024-03-13T20:36:30.244+02:00Comments on Café Voltaire: Vish Puri ratkoo rikoksia IntiassaPäivi Brinkhttp://www.blogger.com/profile/03766525881504641112noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-3894425483257497529.post-58756139800499568932013-04-15T11:44:16.366+03:002013-04-15T11:44:16.366+03:00Luin tämän kirjan viime viikolla ja se sai mut mie...Luin tämän kirjan viime viikolla ja se sai mut miettimään, miten tärkeä kiinnostava miljöö on (britti)dekkarissa. Ajatellaan vaikka Mma Ramotswen Botswanaa tai Ian Rankinin Edinburghia tai Agatha Christien pientä maalaiskylää tai muodikkaita matkailukohteita ympäri maailman (esim. Kuolema Niilillä). Sama juoni ja samantapaiset henkilöt kuin Vish Puri -dekkarissa, saisivat aivan eri luonteen toisessa ympäristössä. Tämä oli oikein viihdyttävä, mutta en ollut mitenkään lumoutunut... jotain persoonallista jäin vielä kaipaamaan. Päivi Brinkhttps://www.blogger.com/profile/03766525881504641112noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3894425483257497529.post-79707712373330262702013-03-27T17:59:49.636+02:002013-03-27T17:59:49.636+02:00Minullakin tama kirja odottaa yöpöydällä vuoroaan!...Minullakin tama kirja odottaa yöpöydällä vuoroaan! Kuulostaa hauskalta ja omaperäiseltä.Päivi Brinkhttps://www.blogger.com/profile/03766525881504641112noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3894425483257497529.post-44823440396999735452013-03-27T10:52:20.828+02:002013-03-27T10:52:20.828+02:00Kiitos. Vaikuttaapa kiinnostavalta ja juuri sellai...Kiitos. Vaikuttaapa kiinnostavalta ja juuri sellaiselta herkulliselta ja elinvoimaiselta jutulta, jonka yhdistää mielessään Intiaan. Aina kun haaveilen antautuvani enemmän elämälle, ajattelen Intiaa tai Etelä-Amerikkaa, sellaista elämänmelskeistä menoa, jossa nauretaan ja itketään kun kohdataan ongelmia, eletään inhimillisen oloisesti eikä vaadita täydellisyyttä. - Niinpä tämän jutun perusteella ajattelin soveltaa tätä antautumista ja Intia-asennetta ristiselkääni ja istuinkyhmyihini, jotka muistuttavat minua ihmisyydestäni, siitä että elän nyt ja hengitän, ja koitan olla onnellinen tästä kaikesta. Päivi Kosonenhttps://www.blogger.com/profile/13465024407631485361noreply@blogger.com